Kun minä matkustin Seinäjoelle torstaina, tuli tytär perässä perjantai-iltana. Niin meitä oli taas kolme naista yhdessä kuten joskus vuosia sitten, kun silloin tällöin tapailimme Espoossa tyttären vielä opiskellessa siellä tai sitten minun luonani entisellä kotipaikkakunnallani. Muistan, miten tyttäreni kerran sanoin, että hän haluaa tulla samanlaiseksi kuin minä ja sisareni. Sellainen tunnustus oman tyttären suusta kuultuna tuntui silloin ja tuntuu yhä niin suurelta arvonannolta, etten parempaa voi koskaan toivoa.

Nyt oli tytär itsekin kohta tulossa äidiksi. Varmasti hän halusi jakaa tulevan odotuksensa myös tätinsä kanssa, joka vuosien saatossa oli tullut hänelle hyvin läheiseksi ihmiseksi. Vietimme mukavan viikonlopun yhdessä ja kävimme myös syntymäkotikunnassani tervehtimässä kaksosveljeäni ja hänen vaimoaan, jotka asuvat lapsuuskodissani. Myös Seinäjoen kirpputorit tulivat koluttua, sillä tytär etsi itsellen sopivia äitiysvaatteita ja löysikin niitä mukavasti.

Tytär lähti kotimatkalle sunnuntaina, sillä työviikko alkoi taas. Minä eläkemuori lähdin kotiin vasta maanantaina, sillä mikään kiire ei ollut edelleenkään. Matkaani tuli yllättäen yhden tunnin pidennys vaihtoasemalla tehtävien ratatöiden vuoksi. Junamme tuli kyllä ihan ajassa asemalle tai oikeastaan lähelle asemaa, mutta pysähtyi siihen sitten ainakin 15 minuutiksi. Junasta poisjäävät, minä mukaan lukien, olivat jo nousseet paikoiltaan, kunnes lopulta kuulutettiin odotuksen syy ja se, ettei jatkoyhteyttä ajava juna odota meitä. Kun lopulta pääsimme asemalle, näimme vielä junan perävalot, joten kovin pitkä odotus ei olisi kuitenkaan ollut.

Mutta mikäpä auttoi! Nyt piti saada tunti kulumaan asemalla odottaen. Onneksi junia sentään kulki tunnin välein. Kun olin ensin kumonnut virkistävää smoothieta janoiseen kurkkuuni, aloin ottaa selvää, aiheuttaako eri junalla matkustus lisäkuluja. Sain selville, ettei niitä tule, kun myöhästyminen oli VR:n vika, joten se sentään oli hyvä uutinen.

Ystävättäreni lähetti minulle s-postiin vielä linkin, jonka kautta saatoin hakea VR:ltä korvausta myöhästymisestä. Sen tein heti kotiin päästyäni, sillä tunnin myöhästymisestä saa jo korvausta. Muutaman päivän kuluttua vähän yli viiden euron korvaussumma kilahti pankkitililleni. Olin siihen ihan tyytyväinen, sillä eihän yhden tunnin odotus ihmisen elämässä kovin suuria merkitse. Etenkään, kun minulla ei ollut mitään sovittua menoa kotiin tultuani.