Uusi viikko alkoi kuvapostauksella. Alle oli liitetty teksti, jossa kyseltiin, kiinnostaisiko väkeä taas ryhtyä arvailemaan. Innokkaimpia, mm. VRK: ä arvailuleikit, ehkä muitten, mukavampien leikkien puutteessa (Kärpäsen huom!), kiinnostivat niin, että hän ryhtyi arvailemaan jo esille laitettua kuvaa, vaikka sen oli postaaja laittanut näkösälle vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta.

VRK kuitenkin ryhtyi heti tuumasta toimeen aivan kuin peläten, että joku muu saattaisi ehtiä arvaamaan oikein ennen häntä. Ensin hän kertoi, mitä hänen olisi tehnyt mielensä vastata. Viisaana miehenä hän näki, että mieliteko ei tässä tapauksessa johtaisi oikeaan tulokseen, joten varmana tietona esitti hän sitten toisen arvauksen.

Nyt tuli postaaja kertomaan, että sen tarkoittamansa arvaustehtävän oli hän aikonut laittaa esille vasta seuraavana päivänä, vaikka mikään ei toki estänyt postauksessa olevaa kuvapariakin kommentoimasta. Jo viiden minuutin kuluttua tulikin letunpaistaja arvailemaan. Hän oli näkevinään kuvassa kovasti jouluisia asioita, ja eihän se mikään ihme olekaan, sillä elettiin sentään jo marraskuun alkua. Kilttinä täytyi yrittää pysyä, jotta jouluna sitten muistettaisiin.

Myös VL arvaili vielä kuvaparia. Hänen mielestään oli kyseessä kokoontuminen. Ei sentään lintukotolaisten, vaikka useimmat heistä olisivat toki tähänkin sakkiin sopineet (Kärpäsen huom!), vaan kaikkien pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvien, joita nuo nimenomaiset pääkaupunkiseutulaiset kutsuivat mukavilla, luonnosta lainatuilla hellittelynimillä. 

VL: n mainitsema h-kirjaimella alkava sana väänsi AVK: n suupielet taas ikävästi alaspäin. Aivan suotta noita luonnon tärkeitä ilmanpuhtauden ilmaisijoita morkattiin. Taisi ollakin niin, etteivät muun Suomen harmaat naavaparrat olisi edes mokomassa saastepesässä viihtyneet.

VRK: llä oli vielä jotakin lisättävää asiaan. Totta oli, että mainittu luonnontuote oli ainakin hänen elinympäristöstään alkanut huveta melkoisella vauhdilla jo vuosikymmeniä sitten. Sitten seurasi tämän kommentin tietoisku. Kyseessä oli lääkekasvi (jäkälä ei ole kasvi, ei myöskään sieni, vaan näiden kahden yhdistelmä, Kärpäsen huom!), jota tulehduksia parantavan ominaisuutensa vuoksi oli käytetty lähinnä haavojen hoidossa.

Sitten täytyy Kärpäsen taas tuumata hyvä tovi. Mahtoiko VRK sanavalinnoillaan tarkoittaa, että mainittua "kasvia", joka siis ei ole kasvi ensinkään, käytettiin nimenomaan taisteluissa saatujen haavojen hoitoon vai kenties sitä, että haavojen hoito oli kuin taistelua tulehduksia vastaan. Parempi varmaan, ettei se, Kärpänen, yritä mitenkään tulkita asiaa, ettei aivan väärin sitä tulkitse ja saa moitteita siitä.

Lisäksi VRK väitti, että mainittu ”kasvi” sisälsi paljon mm. keripukkia ehkäisevää vitamiinia (Kärpäsen huom!). Mutta Kärpänen, joka ei oikeastaan koskaan nielaise mitään pureksimatta sitä tarkoin, ei uskonut tätä ensi lukemalta. Lehahdus googleen auttoi tässäkin epäselvyydessä. Mainittua vitamiinia kyllä oli, mutta tuskin niin runsaasti, kuin VRK väitti.

Sen sijaan joitain muita vitamiineja oli aivan mainitsemisen arvoisestikin. Syötävä tuote oli kyseessä, kuten VRK mainitsi, mutta esim. suurten nälkävuosien aikaan köyhäintalossa monet kuolivat juuri siksi, että ruokana oli lähes pelkästään siitä valmistettua leipää. Kyseinen tuote kun sisältää myös ihmiselle haitallisia aineita (lähde: Elämyksen taika –facebook-sivut 6.3.2013).

Seuraavana päivänä oli postaaja saanut arvuuttelunsa ladattua sivulle, ja sitä mietiskellessä unohtuivat metsiemme aarteet. Kyseessä oli kaksi vain osittain näkyvää lehtileikettä, ja kysymys kai kuului, mistä tanssista mahtoi olla kyse. Letunpaistaja oli taas valppaana. Ajankohtaisen kummitusjuhlan innoittamana hän arveli, että jonkinlainen toisten kauhistuttaminen oli tanssissa tarkoituksena. Arvaus osui jo sen verran oikeaan, että AVK näytti vaaleanvihreää valoa lettuilijalle.

Sitten käytiin aika erikoinen sananvaihto AVK: n ja VV: n välillä. VV halusi tietää erään sanan merkityksen. Eikö se vain ollutkin jotain päälle puettavaa? Kärpäsen käsityksen mukaan VV: llä oli kysyessään piiiitkiä ketunhäntiä kainalossa monta kappaletta, mutta AVK ei joko halunnut sitä ymmärtää tai sitten ei oikeasti ymmärtänyt. Hän ryhtyi vuorostaan kyselemään, mistä VV tuon sanan oli tempaissut, kas kun ei hän näköjään enää muistanut, mitä itse oli aikaisemmin tullut sanoneeksi.

Viattomana VV sitten kertoi, että postaajan omia sanoja oli vain lainannut, ei sen kummempaa. Nyt alkoi AVK sormi pystyssä opettaa sanojen merkityseroja mokomalle ymmärtämättömälle kyselijälle. Tällä kertaa eivät suupielet olleet sen enempää ylös- kuin alaspäinkään, vaan totisena AVK asiaansa selitti. Jotain oli VV vielä hänelle vastannutkin, mutta oli kai sitten tullut katumapäälle ja poistanut kommenttinsa. 

Alkoi aivan näyttää siltä, että lettuilija ja VRK kävivät pientä kisaa siitä, kumpi ensin ennättää arvaamaan. Lettuilija oli hienoisessa johdossa, mutta oikeaan ei ollut hänkään vielä osunut. Nyt oli VRK: n vuoro yrittää. Pelottavia aaveita oli hänkin kuvissa näkevinään, mutta nämä sentään liukuivat sulavasti yli permannon eivätkä häälyneetkään missä tahansa. VRK: n ehdottoman tanssin nimi oli AVK: n mielestä mukava, mutta ei tarpeeksi täsmällinen sekään, joten arvailua piti jatkaa.

AMP koetti onneaan, ja aivan yhtä huonolla, tai ehkä vieläkin huonommalla tuloksella kuin edeltäjät. Ei sinne päinkään, oli AVK: n kova tuomio.