Konsertti, johon Sinua olin pyytänyt, olisi seuraavalla viikolla torstaina. Alkuviikosta pyysin Sinua vielä ilmoittamaan, oletko yhä tulossa, vai pyydänkö seurakseni jotakuta muuta. Ilman muuta tulisit, viestittelit minulle, ja niin sitten kävin odottamaan torstaipäivää.

Sovimme, että tulisit minua hakemaan noin klo 18 illalla, sillä konsertti alkaisi klo 19.00. Puolilta päivin lähetit kuitenkin viestin, jossa tiedustelit, voisitko tulla jo aiemmin. Koska työpäiväni loppui hyvissä ajoin, soitin Sinulle ja sanoin, että olit tervetullut siihen aikaan kuin ennättäisit.

Puhelimessa kerroit, että töistäsi ei tulisi sen päivän osalta enää mitään. En käynyt utelemaan syitä siihen, mutta äänestäsi osasin kyllä päätellä, missä mentiin, ja miksi työnteko ei oikein tahtonut luistaa.

Niin sitten tulit muutamaa tuntia aiemmin kuin alun perin olimme sopineet. Ja taas sain ruusuja! Nyt meillä oli runsaasti aikaa ennen konserttiin lähtöä. Ei liene vaikea arvata, miten sen ajan kulutimme. Sanoit, että olin kuin karamelli. Et millään olisi hennonut minua riisua. Mutta minä sanoin, että saan kyllä vaatteet uudestaan päälleni, vaikka Sinä ne välillä riisuisitkin.

Ennen konserttiin menoa kävimme vielä varaamassa huoneen samasta hotellista, jossa muutama yö sitten olimme yöpyneet. Tällä menolla saisimme varmaan kohta kanta-asiakaskortin kyseiseen majoituslaitokseen! Konserttiin lähtiessämme poikkesimme vielä ravintolaan katsastamaan, mitä sitten söisimme, kun illemmalla palaisimme takaisin.

En ollut pitkään aikaan ollut konsertissa ja nautin siitä kovasti. Sinäkin vaikutit tyytyväiseltä. Halki sateisen kaupungin palailimme takaisin hotellille ja menimme syömään. Nytkin söimme kalaa, sillä Sinä et liharuokaa halunnut, kun en minäkään sitä syönyt. Tällä kertaa ruokalistalta löytyi nieriää kantarellikastikkeen kera. Makuelämystä ei nytkään voinut moittia, ja kylläisinä nousimme pöydästä ja lähdimme huoneeseemme.

Mahtoivatko seuraavan päivän työt painaa kumpaisenkin mieltä, sillä yö oli melko levoton. Kysyin Sinulta syytä levottomuuteesi, mutta et oikein osannut siihen mitään vastata. Minä ajattelin mielessäni, että nyt taitaisi tämä susipolku tulla kohta tiensä päähän. Kysäisinkin asiaa Sinulta, mutta Sinä kielsit ehdottomasti, että levottomuutesi siitä johtuisi. Oma elämäntilanteesi vain oli niin sekainen, että se pyöritteli asioita mielessäsi edestakaisin. Ymmärsin kyllä tuntemuksesi, sillä eihän ollut kauaakaan aikaa siitä, kun oma elämäni oli ollut samanlaista ja oli sitä ajoittain vieläkin.

Aamu koitti, ja hotellin runsaan aamiaispöydän kautta taas poistuimme. Toit minut kotiin ja matkalla kysyit, vieläkö saisit minua tavata. Vappu oli lähestymässä, ja alustavasti sovimme tapaavamme silloin. Siihen olisi aikaa vain runsas viikko.