Viime aikoina oli yhteisblogista usein saatu lukea, miten anonyymit hääräsivät siellä kuin omassa blogissaan. Kaikkein pahinta oli, kun nämä usein mistään mitään tietämättömät A:t lausuivat kovin varmoja mielipiteitä lähes asiasta kuin asiasta, eivät valinneet itselleen minkäänlaista nikkiä ja sotkivat toistenkin ajatuksenjuoksua, kun koskaan ei voinut olla varma, kuka heistä nyt oli asialla. Välillä kommentointi sai aikaan turhiakin kiukunpurkauksia, kun joku luuli jonkun anonyymin nyt kokonaan kääntäneen kelkkansa käsiteltävässä asiassa, vaikka tämä lukijan käsityksen mukaan juuri äsken oli ollut toista mieltä.

Tilanteen helpottamiseksi oli ehdotettu jos jonkinlaista tunnistusjärjestelmää, mutta ehdotukset olivat pääsääntöisesti kaikuneet anonyymien kuuroille korville, ja nämä hääräsivät ja huseerasivat yhteisblogissa edelleen ympäriinsä kuin siat rukiissa. 

Yhteisössä tuntui yleisesti vallitsevan käsitys, että anonyymit olivat yhteisön ulkopuolisia kommentoijia, jotka eivät ”uskaltaneet” sanoa sanottavaansa tunnistettavan nikin alla, vaan pelkuruudessaan piiloutuivat anonyymiyden vaippaan. Sen vuoksi heidän kommentteihinsa suhtauduttiin varautuneesti, suorastaan vähättelevästi, paitsi niihin, joista selvästi saattoi lukea tai edes aistia samanmielisyyden ja hyväksynnän kaikkia yhteisössä ilmeneviä asioita kohtaan.

Muut saivat enemmän tai vähemmän suoraan tuntea kuuluvansa jonkinlaiseen paarialuokkaan, joiden mielipiteillä, perustelluillakaan ei ollut arvoa edes palaneen puupennin vertaa. Tällaisia mitätöiviä ja vähätteleviä lausahduksia sai usein lukea yhteisön jäsenten käsityksinä anonyymeista kommentoijista ja heidän kannanotoistaan.

Siksi tuntuukin hiukan oudolta, että moittiessaan muita nikittömyydestä ja halusta ampua kuin puskasta terävillä nuolilla muita, nämä samat hurskastelijat muualla, esimerkiksi tässä blogissa  mielipiteitään ja kannanottojaan julkituodessaan esiintyivät anonyymeinä tai sitten keksivät itselleen jonkin aivan uuden nikin, jota ei ainakaan heti kyennyt yhdistämään varsinaiseen kohteeseen.

Kärpäsen 5.12. ilmestynyt postaus sai kaksi kommenttia ja yllätys, yllätys, molemmat tulivat anonyymeilta. Kumpikaan ei sisällöllisesti päätä huimannut, mutta tyyli ja kommenteista huokuva asenne kertoivat tarkalle lukijalle, että vierailijat olivat pikkuyhteisön jäseniä tai ainakin sitä lähellä olevia ”kannattajajäseniä”, jotka eivät halunneet tulla tunnistetuiksi käynnistään tässä pahuuden pesässä.

Toisen kommentin tunnettua (kenen muuten mahtaa olla? kärpäsen huom!) lausahdusta lainannut anonyymi antoi kai tietämättään ja tarkoittamattaan myös kärpäselle tukensa ”vaatimalla” kaikkien elämänilmiöiden ja ajatusten hyväksymistä. Siihen on ainakin kärpänen omilla toimillaan kovasti koettanut pyrkiä. Mutta se ei kärpäselle tarkoita sitä, että joku tai jotkut asiat tai yhteenliittymät olisivat niin pyhiä, ettei niissä saisi nähdä kuin pelkästään hyviä ja erinomaisia asioita ja antaa vain ylistäviä lausuntoja. Ei tosiaankaan!

Itsenäisyyspäivänä lepuutti kärpänen siipiään eikä viitsinyt pörräillä yhtään missään. Blogin varsinainen haltija päivitti kuitenkin blogin ajankohtaan sopivalla postauksella. Yllättäen se keräsi peräti seitsemän kommenttia. Koska enin osa kommenteista liittyi varsinaiseen postauksen aiheeseen, ei niistä sen enempää. Mutta kärpästä tietenkin kiinnostivat kommentit, jotka jollakin lailla sivusivat sen ”työsarkaa”, eikä se malta olla sanomatta sanasta niistä.

Ensimmäinen anonyymikommentoija tyytyi toivottamaan yksinkertaisesti hyvää juhlapäivää. Tästä kommentoijasta on noin neutraalin kommentin perusteella vaikea sanoa yhtään mitään, joten kärpänen ei edes yritä. Ennemminkin hän on esimerkkinä siitä, että anonyymit tosiaankin näyttivät olevan nyt pääosassa, mitä kommentoijiin tulee.

Mutta seuraavasta anonyymistä saattoi jo lähes 100 %:n varmuudella sanoa, että nyt oli asialla joku yhteisön anonyymiuteen naamioitunut jäsen. Tuokin kommentti alkoi ystävällisellä tervehdyksellä ja toivotuksella. Mutta eipä malttanut olla ”anonyymi” jatkamatta kertomalla, miten tyytyväisenä oli pannut merkille muuttuneen tyylin. Oikein oli ilo läikähtänyt rinnassa (kärpäsen lisäys!), ja samanlaista jatkoa toivottiin.

Nyt täytyy kärpäsen kertoa tälle toivojalle asia, jonka tämä varmasti itsekin on jo havainnut menneitten viikkojen aikana. Itsenäisyyspäivän postauksen oli kirjoittanut NoitaKuvaKuva, ei kärpänen. Kärpänen ei suurin surminkaan halua omia itselleen sellaisia tekstejä, joihin sen virtuaalikynä ei ole ollut osallisena. Kaikkein vähiten se haluaa ottaa vastaan kehuja ja kiitoksia postauksista, joita se itse ei ole tehnyt. Sehän antaisi siitä ja sen toimintatavoista vähintäänkin arveluttavan kuvan. Kaikki kunnia siis NKK:lle!

Seuraava kommentoija ei ollut hänkään anonyymi, vaan itse yhteisön pääadmin? oli katsahtanut armollisesti tähän blogiin. Jopas nyt jotain, tuumii kärpänen. Mahtoiko tuohon odottamattomaan esille tuloon olla syynä se, että postauksen aihe ei ollut blogin kannalta lainkaan tulenarka, vaan käsitteli asioita, joista samaa mieltä olemalla saattaisi saada itsekin muutaman pisteen tililleen napattua. Niin tai näin kärpäselle tuli annetuista kehuista NKK:n  puolesta hyvä mieli, vaikka kärpäsmäiseen tyyliin tässä nyt pilkkuja viilaileekin.

Seuraavaksi astui esiin herra SH, joka oli vaiennutkin jo harvinaisen kauan. Mahtoiko saksittua sulantynkää kirvellä kärpäsen suolanheitto, vai olivatko muut intressit nyt päällimmäisinä, vaikea sanoa. Tällä kertaa tuli postauksesta kehuja, mutta taas on muistutettava, että ne oli osoitettu väärälle kirjoittajalle. (Siihenhän SH:lla tuntui kyllä menneitten kokemusten perusteella olevan taipumusta. Kärpäsen huom!)

Tuskinpa kärpänen tuollaiseen tuotokseen edes pystyisi. Sehän on ilkeä, inhottava, kateellinen, kostonhimoinen niljake, joka yksin omassa nurkassaan suorastaan tihkuu katkeruutta ja oman elämän puutteessa joutuu elämään toisten kautta. Sehän on jo E(rittäin) K(auan) sitten varmasti asioista perillä olevien tahojen mukaan jäänyt lehdelle soittelemaan useammankin kerran, joten sitä kautta tuollaisen katkeruuden tietenkin saattaa jotenkin ymmärtää.

Seuraava anonyymi ei kiukkuaan edes yrittänyt peitellä. Kysymyksestä saattoi päätellä, että tämäkin kärpäselle kuin myös NKK:lle tuiki tuntematon? kommentoija tiesi = oli tietävinään tarkasti, kuinka usein blogin haltija postauksessa kuvaillun kaltaisia ”vierailuja” harrasti. Ilmeisesti aivan liian harvoin: eikö kannattaisi yrittää harrastaa kuvaillun kaltaista toimintaa useammin? Saattaisi tuo ilmiselvästä puutteesta johtuva ärtymys sillä keinoin lientyä.

Viimeinen anonyymi ei sitten oikeastaan mikään anonyymi ollutkaan. Oli kait vain jäänyt nikki alusta pois. Mutta se, joka jaksoi kommentin loppuun asti silmäillä, sai kyllä selville, kuka se näitten kuolemattomien ajatusten taakse kätkeytyi.