Tällaisessa julkisessa blogissa toisin kuin entisessä blogiyhteisössä oli mahdollisuus esiintyä myös anonyymina kommentaattorina. Siinä saattoi olla eräs syy siihen, että kommentoijat nyt ”uskalsivat” puhua suunsa puhtaaksi. Kun blogisti sen paremmin kuin lukijatkaan eivät tienneet, kuka minkäkin kommentin taakse kätkeytyi, saattoi suustaan tai pikemminkin kynästään päästellä ties mitä.

Mutta Suomessahan vallitsee mielipiteen vapaus, myös kommenttien osalta. Siksipä kärpänen ei ryhtynyt poistamaan yhtäkään kommenttia, olipa se sitten millainen tahansa. Eiväthän ne kärpäsen mielipiteitä olleet; miksi sen siis olisi pitänyt tuntea häpeää siitä, että kommentoijat eivät osanneet käyttäytyä, vaikka sellaistakin häpeää sen päälle yritettiin opettavaiseen, ehkäpä myös lievästi pilkalliseen sävyyn moitteen kera sälyttää.

Kommentithan kuvastivat kirjoittajiensa mielipiteitä, asenteita, sen hetkistä tunnetilaa, jopa älyä. Ja asiattomat tai asian vierestä kirjoitetut vuodatukset, kommentit, puhuivat taas kerran omaa lahjomatonta kieltään siitä, että joko asiaa ei ollut lainkaan ymmärretty tai sitten se oli ymmärretty joko tahallisesti tai tahattomasti väärin.

Jotkut kyllä yrittivät kovasti puolustella suomalaisten luetunymmärtämisen taitoa, mutta aika usein juuri kyseisten puolustelijoiden kommentteja lueskellessaan saattoi tulla kyllä aivan päinvastaiseen tulokseen. Mistä mahtoi johtua, että erityisesti tällaisilla kommentoijilla tuntui olevan aivan mahdottomasti sanottavaa lähes joka asiasta. Ei sellaista kirjoitusta avannut, jossa ei heidän vankkumaton mielipiteensä olisi ensimmäisenä ollut kaikkien luettavana.

Yleensä vielä ”kommenttichattailun” edetessäkin he halusivat edelleen olla mukana ja kääntyilivät kommentteineen aina siihen suuntaan, mihin yleinen mielipide näytti kallistuvan. Olihan parasta olla kaikkien kaveri; silloin ei ainakaan olisi niin yksin ja onneton kuin tuo katon imukärsäinen pörisijä, inisijä, kaikenlaisten kasojen tonkija, joka näytti ammentavan voimansa ja energiansa toisia parjaamalla ja mollaamalla ja aiheensakin sai suoraan toisten kirjoituksista.

Tällaisista kommentoijista tuli etsimättäkin mieleen harakka, joka taiteili tervassa: nokan kun sai irti, niin pyrstö tarttui ja päinvastoin. Mahtoivatko kyseiset aktivistit lopulta enää itsekään olla selvillä siitä, mitä mieltä ihan aluksi olivat olleet?