Tapiolla on tänään nimipäivä. Ainaki täälläpäin Suomea sitä saahaan viettää poutasäässä, mutta mitenkään kovin helteistä ei kylläkään oo. Mutta eipä tässä tartte nenääsä ulos työntää, jos ei halua. Enkä mää ainakaan ny justiin halua. Hyvä, ku sisällä tarkenoo.

Tapio on suomalainen miehen etunimi ja esiintyy myös suomenkielisenä sukunimenä. Nimi Tapio johtuu muinaissuomalaisesta metsän jumala Tapiosta. Tapion nimipäivä on 18. kesäkuuta. Suomessa on kesäkuuhun 2014 mennessä ollut 137 668 Tapio-nimistä miestä ja muutama nainen. Sukunimeä Tapio käyttää 1867 suomalaista. Tapioiden (kuten Tapanienkin) lempinimi on usein Tapsa.

Maanantaina, ku mää lähin ajelemaan tänne orpanoimispaikkaan kosla täynnä tavaraa, oli vielä poutaa ja lämpöäki viistoista astetta. Mutta sitte alako sataa, ja lämpötila putos hujauksessa yhteentoista asteeseen. Se oli kumminki vaan pieni kuuro, ja ku se loppu, nousi lämpötila taas. Sitte jossaki ennen puolta väliä alako sataa oikeen kunnolla. Mittari ei näyttäny enää ku seittemää astetta, ja se on aika vähä keskellä kesää Suomessaki. Ratiosta kuulin, että pohojosessa oli satanu luntaki.

Aina ku mää ajelen tänne, on mulla tapana pysähtyä kahaville yhteen hyvään kahavipaikkaan. Mää laitan tähän sen sivuston osotteen, niin kiinnostuneet voi käyvä tutustumassa etukäteen, jos vaikka ohikulukiissa tulis poikettua. http://www.karoliinankahvimylly.fi/ Tämä ei sitte oo mikään mainos, mutta semmää vaan sanon, että parempia leivonnaisia ja herkkuja saa kyllä hakea. Ympäristöki on mukava ja kotonen. Siellä viihtyy.

Ku mun lähtö veny iltapäivälle asti, oli jo illansuu, ku vihon viimen olin perillä. Sitte ei jaksanu enää palijo muuta, ku kuulumisia vaihtaa ja kiivetä orrelle. Täällä paikassa onki hyvä orsi, oikeen moottorisänky. Yhessä vaiheessa määki innostun, että ostan semmosen, mutta niin se sitte jäi ostamata. Mutta täällä ollessa nukun aina siinä ja nostan ja lasken millon pääpuolta, millon taas jalakopäätä sopiviin asentoihin. Se vaikuttaa olevan kyllä hyväks mun kipeälle selälle ja jalolle, mutta kyllä mää kumminki oman, antiikkisen sänkyni haluan pitää. Se on niin nättiki.

Eilinen päivä meni sitte tavaroita penkoessa ja hinnotellessa. Talon emäntä aivan kauhistu sitä tavarapalijoutta, joka mulla oli mukana kirpparille vientiä varte. Se arveli, ettei kirpparin pitäjä ota puoliakaan niistä. Täällä on semmonen kirppari, jonne voi viijä tavaraa myyntiin melekeen määräämättömäks ajaks. Kauppias ottaa myyntitulosta sitte kakskymmentä rosenttia itelleen myyntipalakkaa.

Musta se on ihan kohtuullista. Saa tavarat pois nurkistaan eikä tartte ite huolehtia niijen myynnistä tai poishakemisesta. Sillon tällön voi kysästä, onko rahaa tullu, ja kauppias tilittää aina sitte kertyneet rahat. Mulla on ennenki ollu tavaraa siellä myynnissä ja ihan hyvin on menny kaupan. Vaatetta mää en ny vieny ollenkaan, ku niihin se kauppias suhtautuu vähä nihkeästi. Niitä varte pitäs varata oma rekki, ja myyntiaikaki olis vaan pari viikkoa. Semmoseen mää en voi ruveta, ku en oo ite paikan päällä niistä huolehtimassa. Muijen kontolle en halua semmosta ristiä sälyttää.

Mulla oli huonekalujaki mukana. Ne aateltiin viijä toiseen paikkaan, joka on paremmin keskittyny semmosten myyntiin. Mulla oli niin halavat hinnat, että kaikki mun romuni kelepas sinne. Sitte keksittiin, että jos se toinen kirppari hylykää palijo mun muista romppeista, tuuvaan ne tänne. Katellaan joku könttähinta ja annetaan kaikki pois, jos se vaan kauppiaalle sopii.

Mutta ensin oiti lähteä tarjoamaan romuja aiopttuun paikkaan. Talon emäntä oli etukäteen varotellu, että kirpparin pitäjä on tarkka siitä, mitä ottaa myyntiin. Mää meninki sitte vähä hattu kourassa sisälle. Sanon, että mulla olis tavaraa myyntiin. ”Joo, kanna sisälle vaan”, mulle sanottiin. Sitte sanon, että sitä on aika palijo. ”Ei haittaa, tavara käy ny hyvin kaupaks”, vastas kaupppias. 

Niin mää sitte kannon kaikki pussini ja nyssäkkäni sisälle, ja kauppias kahto ne läpi. Kaikki muu sille kelepas, mutta ei yks kirija eikä sänkypeitto, jossa oli pieni reikä. Mää olin kyllä yllättyny ja ilonen tietysti, ettei tarvinnu ruveta kantamaan romua takasi. Mulla oli mukana yks historiakirija- sarija, johon kuulu kolome isoa kirijaa. Sille en ollu vielä päättäny hintaa ja kysäsin, mitä sille vois laittaa. Olin ku puulla päähän lyöty, ku kauppias ehotti kahtakymmentäviittä euroa. Se laitettiin, enkä viihtiny sanoa, että ite oisin pyytäny ehkä viittä euroa tai korkeintaan kymppiä.

Saa ny nähä, menöökö rompe, ja jos menöö, niin mitä niistä tuloo. Mulla on kyllä niin halavat hinnat ja kunnon tavaraa, että luulis jonku ostavan. Kotiinki jäi vielä monenlaista romua. Mun pitää varmaan tehä toinen reissu vielä tänä kesänä, että saan nurkkani niistä tyhyjiks. Mutta mullahan on loma, on mulla aikaa.