Ei kuitenkaan näyttänyt siltä, että punahameinen korkokenkä olisi yhtään rauhoittunut. Hän seistä tökötti NKK:n vieressä, sirkutti ja yritti kaikin keinoin houkutella Kärpästä lähemmäksi. Koristaan oli mokoma kaivanut jo esiin pienen eväspaketinkin, jota nyt innokkaasti availi ja alkoi ojennella  Kärpäsen suuntaan.
 
Voi hyvänen aika sentään! Kärpänen tuhahti loukkaantuneena ja käänsi mielenosoituksellisesti selkänsä eväitten tarjoajalle. Eikö punahame tiennyt, että Kärpänen ei ollut ostettavissa: ei rahalla, ei ruualla, ei kunnialla eikä maineella tai edes uhkauksella niiden menettämisestä.
 
NKK puuttui nyt lopulta asiaan. Hän suhahti jotakin punahameelle, ja kuuliaisesti tämä vetäytyi taemmas kauemmaksi Kärpäsen olinpaikasta. Mutta Kärpänen näki, että sieltäkin käsin hän tämän tästä kallisti päätään ja kuikuili Kärpäsen ja NKK:n suuntaan. Taisipa vaivihkaa astua muutaman askelen lähemmäksikin. Kärpänen ei kuitenkaan ollut punahelmaa enää huomaavinaankaan, vaan keskittyi kuuntelemaan, mitä asiaa NKK:lla oli.
 
Kyllä hän asian sisällön arvasi oikein hyvin, mutta mukava olisi kuulla, millaisin sanakääntein ja ylistävin lausunnoin se esitettäisiin, että saataisiin Kärpäseen eloa. NKK ei toki ollut aivan yhtä läpinäkyvä kuin tuo punahelma, mutta tokkopa hänkään osaisi sitä peittää, että Noituuksia :) –blogissa oltaisiin kohta hätää kärsimässä, ellei Kärpänen heräisi, paikkaisi repaleisia siipiään, pesisi verkkosilmiään ja lennähtäisi tiedonhankintakierrokselleen. Ja sen jälkeen olisi sitten vuorossa virtuaalikynän teroitus, analyysien laadinta ja niiden lennättäminen bittiavaruuteen.
 
Näin kuvio meni, oli aina mennyt ja tulisi jatkossakin menemään. Kärpänen huokaisi, oikaisi säärensä ja asettui kuuntelemaan, mitä NKK:lla oli sydämellään.