Matka ei nykyisillä nopeilla kulkupeleillä kauaa kestänyt. Sen lyhyen ajan Punahilkka yritti orientoitua tulevaan tapaamiseen. Ei hän oikeastaan mitään suunnitellut, ei lauseita harjoitellut, ei meikkiä kohennellut. Istuipahan vain rauhassa paikallaan maisemia katsellen. Suunsa punasi ja sillä hyvä, sillä huulten täytyi Punahilkalla olla aina punatut, vaikkei hän muuten meikkiä juurikaan käyttänyt. Sekin tässä tapauksessa myönteinen asia, sillä Susikaan ei kuulemma raskaasti meikatuista hilkoista liiemmin välittänyt.
 
Juna saapui määräasemalle, ja Punahilkka tutkaili ympärilleen, josko Sutta jo näkyisi. Tämä oli kyllä arvellut myöhästyvänsä hieman, koska oli vasta töistä tulossa. Myöhästymisen varalta Susi oli antanut ohjeet, mihin päin Punahilkan pitäisi lähteä. Susi kyllä sieltä sitten tulisi vastaan.
 
Ja tulihan Susi. Ensitervehdykset vaihdettiin, helteistä ilmaa ihmeteltiin ja ihasteltiin ja toisen ulkoista olemusta ja ilmiasua vaivihkaa tutkailtiin. Ei tuntunut Susi Punahilkasta vastenmieliseltä, ei ollenkaan, eikä Susikaan kehottanut Punahilkkaa heti paluumatkalle. Vielä käytiin kaupassa hakemassa janoiselle Punahilkalle juotavaa ja sitten lähdettiin kohti Suden pesää.
 
Koska ilta edelleenkin oli lämmin, oli mukava istuskella Suden viihtyisällä parvekkeella virkistäviä juomia nautiskellen ja tuttavuutta hieroen. Punahilkan ihmettelyyn, miten Susi sai parvekekukkansa kukkimaan niin kovasti, tämä vastasi käyttävänsä äidiltään oppimaansa konstia. Sen mukaan kukat viihtyivät, kun niille puhui potaskaa, kuten naisillekin.
 
Tässä kohdassa olisi hälytyskellojen pitänyt soida punaisen hilkan alla, mutta eivätpä vain soineet. Tai ehkä soivatkin, mutta Punahilkka ei sitä joko kuullut tai halunnut havaita. Oli miten oli, ilta jatkui rattoisasti leikkimielisten tehtävien ja aivoitusten parissa, joista Punahilkka Suden ällistykseksi selvisi todella hyvin. Vähän Punahilkka ihmetteli, miksi tuntui siltä kuin olisi jossain älykkyys- tai muistitestissä, mutta ei antanut ajatuksen suuremmin häiritä muuten mukavaa yhdessäoloa.
 
Kun ilta vähän viileni, lähdettiin vielä pitkälle kävelylenkille. Miten sekin tuntui välillä Punahilkasta lähes kuntotestiltä, mutta ei hän kyllä ensimmäisenä aikonut kotiinpaluuta ehdottaa, vaikka varpaissa jo rakot kirvelsivät.
 
Lenkin jälkeen oli mukava vielä saunoa Suden uuden uutukaisessa saunassa, jossa soi varta vasten Punahilkalle valittu klassinen musiikki, ja saunahunajaa sai hieroa iholleen. Ei tuntunut oleilu sudenpesässä ollenkaan hullummalta, ei.