Soile oli ostanut auton sinä syksynä, kun Laura tuli perheeseen. Hän nimittäin ajatteli, että Mikolla olisi omat menonsa eikä yksi auto riittäisi, kun kuskattavaa ja kulkemista olisi nyt enemmän. Autoa ei kuitenkaan olisi tarvittu, ja Soilea harmitti, että oli niin paljon rahaa laittanut siihen kiinni. Nyt hän päätti, että auto myytäisiin.
 
Ensin autoa yritettiin myydä itse lehti-ilmoitusten perusteella. Se ei kuitenkaan johtanut mihinkään. Niin Mikko sitten vei sen erääseen autoliikkeeseen myyntiin. Auton hinta oli tietysti roimasti alempi kuin ostettaessa, mutta mikäpä auttoi. Soile halusi autosta eroon, koska ei tarvinnut sitä. Kauan sai auto olla myynnissä liikkeessäkin. Sitten isänpäivän alla sieltä soitettiin, että nyt olisi autolla ostaja. Soile hyväksyi tarjouksen oitis ja oli mielissään, että viimeinkin pääsi autosta eroon.
 
Elämällä on kuitenkin kummallinen tapa järjestellä asioita oman mielensä mukaan aivan uuteen uskoon. Yksi pieni tapahtuma saa aikaan toisen, ja kohta jo asiat vyöryvät eteenpäin lähes hallitsemattomasti. Sinisilmäisesti Soile kuvitteli, että kyseessä oli pelkkä auton myyminen. Mutta mitä vielä! Jälkikäteen ajatellen on Soile tullut siihen tulokseen, että Mikko toimi täysin harkitusti ja suunnitelmallisesti, vaikkei Soile sillä hetkellä sitä käsittänytkään.
 
Oli siis isänpäivän viikonloppu. Tytärkin oli tullut kotiin opiskelupaikkakunnaltaan isänpäivää viettämään. Mikko oli jo usean viikon ajan valvonut öisin televisiota katsellen. Soilea ei se kiinnostanut eikä se häntä olisi häirinnytkään, ellei Mikko olisi katsellut televisiota makuuhuoneessa. Soile yritti nukkua, kun Mikko vieressä katseli elokuvia kanavalta toiselle surffaillen. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa Soilen joskus esittämiä pyyntöjä pienentää edes television ääntä.
 
Niinpä Soile ei edes pyytänyt enää, sillä Mikko toimi takuuvarmasti juuri päinvastoin. Sen oli Soile oppinut jo kauan sitten. Jos Mikko huomasi, että jokin hänen tekemisensä ärsytti tai häiritsi toista, ei hän suinkaan lopettanut sellaista toimintaa. Hänhän teki mitä tahtoi, muista viis! Samoin jos joku asia oli toiselle tärkeä, hävitti Mikko sen pois. Senkin oli Soile tullut kokemaan lukuisia kertoja.