En muista, olimmeko vielä tähän mennessä suudelleet, mutta nyt viimeistään oli sen aika. Olin odottanut miehen tapaamista ja hänen syliään koko viikon, joten luultavasti latasin nyt suudelmaani kaiken sen kaipauksen, jota olin tuntenut. Mutta voi olla myös niin, että tuohon aikaan en vielä ollut yhtä rohkea tunteitteni ja halujeni ilmaisussa kuin nykyisin. Olin myös monta vuotta nuorempi ja kokemattomampi, vaikka avioliittoni oli kestänytkin yli kaksikymmentä vuotta, enkä avioon mennessänikään ollut aivan tietämätön.

Mutta pitkä avioliitto tunnekylmän, narsismiin taipuvaisen miehen kanssa oli tehnyt minusta varovaisen. Olin kuluneen kevään ja kesän aikana vapautunut siitä kyllä jonkin verran, mutta ymmärsin, ettei sellaisesta kokonaan irti pääseminen ole mikään hokkuspokkus-temppu. Miehet, joita kevään mittaan olin tavannut, olivat tietenkin olleet kaikki erilaisia, mutta jokaiselta olin oppinut jotakin. Ketään heistä ei voinut verratakaan ex-mieheeni, tai jos vertasikin, voitti jokainen heistä, huonoinkin, hänet kirkkaasti.

Nyt tunsin vihdoin kohdanneeni miehen, jolle halusin antautua kokonaan. Se oli ihmeellinen tunne, sillä en ole koskaan kokenut olevani mikään kainaloinen kananen, joka katsoo miestä ylöspäin. En myöskään kaipaa miehen johdattelua tai huolehtimista, vaan selviydyn asioista ja elämästä yleensä kyllä mainiosti ominkin avuin.

Tunnekuohu, joka valtasi minut sekä yllätti että ei yllättänyt minua. Tiesin sisimmässäni, että se, mitä kohta tapahtuisi, ei kestäisi kuin nämä muutamat hetket ja ehkä muutamia kertoja tulevaisuudessa. Silti olin valmis heittäytymään tunteeseen ja sen vietäväksi. Tarrauduin siihen kiinni kuin hukkuva oljenkorteen saadakseni edes hetken nauttia sellaisesta, jota koko elämäni tunsin etsineeni.

Silloin en asiaa oikein ymmärtänyt. Nyt vuosien jälkeen voin sanoa, että vuosikymmeniä kestänyt positiivisten, hyväksyvien tunteiden vajaus elämässäni oli kovertanut sisääni tyhjiön. Se alkoi hiljalleen täyttyä, kun tunsin saavani vastakaikua niille tunteille, joita itse olin valmis toiselle antamaan.

Tunne oli huikaiseva. Samalla se oli viiltävän selkeä tieto ja ymmärrys siitä, että tämä kaikki oli lainaa: vain muutama riipaisevan kaunis, lähes unenomainen hetki miehen sylissä. Sylissä, jossa tunsin olevani kaikkea sitä, mitä jokainen nainen haluaa ja tarvitsee: kaunis, ihana, haluttu ja himoittu, ehkä myös hiukan rakastettu.