Ilta alkoi jo viiletä, sillä elettiinhän loppukesää. Punahilkka halusi kuitenkin vielä kuljeskella puistossa sen kauniita kasveja ja istutuksia ihaillen. Ei Sudellakaan ollut mitään sitä vastaan. Ilta oli kaunis, näin etelässä se oli tähän aikaan jo aivan pimeä, ja keltainen täysikuu alkoi juuri nousta eteläiselle taivaalle.

Punahilkka ja Susi istahtivat penkille suihkulähteen ääreen. Sen solina oli kuin musiikkia Punahilkan korville. Vielä kauniimpaa musiikkia olivat kuitenkin Sudet sanat, joita tämä suukkojen lomassa Punahilkan korvaan kuiskutteli. Punahilkka sai kuulla olevansa kaunis, kiihottava, ihana, viettelevä, himoittava. Susi halusi häntä ja tahtoi koskettaa Punahilkan lämpimiä pehmeitä rintoja käsillään ja huulillaan.

Halusiko Punahilkka tuntea Suden halun ja kiihkon niin kuin ei koskaan ennen? Saisiko Susi riisua Punahilkan ja katsella hänen hoikkaa alastonta varttaan elokuisessa kuutamossa? Ja tahtoisiko Punahilkka lopulta antautua Sudelle tässä suihkulähteen viileänä ryöppyävässä vedessä?

Tällaisia Susi Punahilkan korvaan kuiskutteli, eikä Punahilkka voinut muuta kuin myöntää jokaisen kysymyksen kohdalla. Miten hän olisi voinut kieltäytyä, kun jokainen solu hänessä huusi Sutta ja tämän kosketusta! Miksi hän olisi sanonut ”ei”, kun jokainen kohta hänessä kaipasi Suden ihanien huulten hyväilyjä ja hänen käsiensä varmoja, määrätietoisia otteita! Ei kait hän olisi voinut lopettaa, kun tunsi olevansa täysin valmis nauttimaan ja tuottamaan nautintoa myös Sudelle!

Yhteisen nautinnon jälkeen kantoi Susi vilusta värisevän Punahilkan sisälle takkatulen ääreen lämmittelemään. Takan lämmössä alkoi raukeus ja väsymys kohta hiipiä jäseniin. Toisiaan silitellen Punahilkka ja Susi nukahtivat.