Huomenia taas kaikille tasapuolisesti. Kaikille Seppo-nimisille kans, ku niillä on tänään nimipäivä

Seppo, Kalevalan Seppo Ilmarinen, on kansanrunouden ihmeseppä, Sammon takoja.

Tuosta Seppo -nimestä on sitte vissiin tullu myöhemmin sana ”seppä”. Mulla on olemassa mukava perimätieto siitä. Mun tuhuva ja vielä senki isä isän puolelta sukua on olleet aikonaan taitavia seppiä. Antin, tuhuvanisän vai pitäskö sanoa isotuhuvan sukunimi oli Stenbacka, ku sillä seuvulla oli palijo ruotsinkielistä nimistöä, mikä taas johtu siitä, että ruotsinkielistä asutusta oli aivan vieressä.

No, Antti oli seppä, ja sillä oli oma paja. Pajan oven yläpuolelle oli laitettu jonkunlainen kyltti, josta kävi ilimi, että tässä teille ny ois seppä. Oon kuullu, että siinä luki yksinkertasesti ”Seppä”. Yhtenä yönä oli kylän koiranleuat ja metkujen tekijät sitte käyneet lisäämässä seppä-sanan perään tavun ”lä”. Ny pajan oven yläpuolella luki ”Seppälä”. Siitä ois Antti –seppä kuulemma innostunu ja suomentanu nimesä Stenbackasta Seppäläks. Siihen aikaanhan tuo nimien suomennos tais muutenkin olla kovassa kurssissa.

Määki olin sitte sukunimeltäni Seppälä. Ku mää aikanaan menin naimisiin, oli mun miehellä sukunimi, joka kans tarkotti seppää. Mää otin sen, mutta myöhemmin kyllä aattelin, että ois pitäny ottaa kaksosanen nimi käyttöön. Tuskin sitä ois juurikaan muut hoksanneet ku mää ite, että nimessä on toistoa. Ei tullu sitte otettua, enkä mää eronkaan jäläkeen muuttanu nimeäni mihinkään suuntaan. Ei ollu tarvis. Enhän mää muusta eronnu ku siitä miehestä.

Tänään on vähä pilivisempi päivä, mutta kylymä ei oo ollenkaan. Mää kävin jo pikkusen kävelyllä. Oikeastaan kävin viemässä lasipurkkia keräysastiaan ja siinä samalla otin muutaman ylimääräsen askeleen. Tiskialtaaseen kertyneet tiskitki pesin pois. On sitte kiva tulla reissusta, ku ei oo heti tiskit oottamassa.

Nyt lähen suihkuun ja kymmeneltä pitäs olla jo tien päällä. Saa nähä, kuinka monta kokemusta ja elämystä rikkaampana mää köröttelen iltamissa kotiin.