Soilelle ei ollut mikään yllätys se, että vaikka uusi koira oli kaikkien yhteinen päätös, Mikko heti kohta ensimmäisten vaikeuksien ilmetessä sanoutui irti koko hankkeesta. Se oli Mikon tavanomainen toimintamalli. Hänestä ei ollut vaikeitten asioitten käsittelijäksi, vaan hän sysäsi ne kaikki aina toisten niskoille. Mikko huusi ja karjui kuin hullu, kun uusi koira aiheutti milloin minkäkinlaisia hankaluuksia.

Lopulta oli Soilen tehtävä siitä loppu. Hän muistutti, että perheeseen oli parin viikon kuluttua tulossa ulkomaalainen nuori ihminen asumaan kokonaiseksi vuodeksi. Mikon oli viimeistään nyt aika alkaa opetella itsensä hillitsemistä. Soile ei aikonut ryhtyä Mikon käytöstä selittelemään tai puolustelemaan. Jos tämä halusi antaa itsestään mielipuolen vaikutelman, niin siitä vaan. Koira tuskin temppujaan heti lopettaisi. Mikko oli se, jonka piti käyttää järkeään. Myöhemmin Soile itsekin ihmetteli sitä rauhallisuutta, jolla hän asiat esitti. Taisi se olla yllätys myös Mikolle, sillä hän ei sanonut siihen sanaakaan.

Onneksi tytär ei ollut samaa maata kuin isänsä. Totta kai häntäkin harmitti, kun oma koira joutui kaltoin kohdelluksi uuden tulokkaan taholta, mutta siitä huolimatta hän sinnikkäästi yritti totuttaa koiria toisiinsa ja rakasti räyhähenkeäkin kuin omaa koiraansa. Sinnikkyyttä todella vaadittiin, mutta sitten alkoi vähitellen näyttää siltä, että se palkittaisiin.

Sitten koitti päivä, jolloin lähdettiin lentokentälle uutta perheenjäsentä vastaan. Lauran äidinkieli oli espanja, eikä englanninkielen taidoissa ollut kehumista. Soile osasi jonkin verran englantia ja tytär hyvin, Mikko taas ei käytännössä sanaakaan. Kaikille vaihto-oppilaan ottaville perheille oli kuitenkin välittävän yhteisön puolesta vakuutettu, että tulijat velvoitettiin opettelemaan suomenkieli Suomessa viettämänsä vuoden aikana. Yhteisen kielen puuttuminen tässä vaiheessa ei siis mikään ongelma ollut.

Ja olihan perheellä kokemusta siitä, että kieli todella oli mahdollista oppia. Italialainen Chiara, joka oikeastaan oli alkusyy siihen, että Soilen ja Mikonkin perheeseen nyt vaihdokki tuli, oli siitä elävä esimerkki. Hän oli oppinut kielen ja käytti sitä ahkerasti. Niinpä Laurankin suhteen oltiin varsin toiveikkaita.

Oli perjantai-ilta, kun tultiin kotiin. Tytär oli yhdessä Soilen kanssa tehnyt Lauralle tervetulotoivotuksen, joka kiinnitettiin ulko-oveen, niin että se oli heti tulijan nähtävissä. Ensimmäisenä iltana ei paljoa tutustumista vielä ehditty harrastaa. Muutamia käytännön asioita käytiin läpi ja yritettiin saada Laura ne ymmärtämään. Siitä ei kyllä mitään takeita ollut, kuten kohta huomattiin. Nyt oli kuitenkin päästy jollakin lailla alkuun. Jatkossa sitten nähtäisiin, miten elämä alkaisi sujua.