Esa ja Esaias, tämän nimiset poikakullat viettelöö päiviään tänään. Ja ohan ny muutaki juhulittavaa. On runon ja suven päivä ja Eino Leinon syntymäpäivä.

Esa on suomalainen miehen etunimi. Esan nimipäivä on 6. heinäkuuta. Esa on lyhennys raamatullisesta nimestä Esaias, joka taas on kreikkalainen vastine heprealaiselle nimelle Jesaja. Jesaja-nimi merkitsee tiettävästi: Jahven pelastus. ”Profeettain kuningas” Jesaja ilmoitti (740–700 eaa.) tulevasta Messiaasta. Esa mainitaan Kansanvalistusseuran kalenterissa vuodelta 1883. Suomessa nimi on annettu vuoden 2009 loppuun mennessä 25 305 miehelle ja alle viidelle naiselle. Suosituimmillaan nimi oli alle 15-vuotiaiden poikien etunimitilastossa 23. sijalla vuonna 1975.

Esaias on miehen etunimi. Esaias on kreikkalainen vastine heprealaisperäiselle nimelle Jesaja, jolle on tarjottu useita merkityksiä, kuten 'Jahven pelastus' tai 'Jumala on pelastus'. Suomen almanakassa Esaias esiintyy jo 1600-luvulla päivällä 21. helmikuuta. Nimi oli 1700-luvun alkupuolella joinakin vuosina kirjoitusasussa Esajas tai Jesaias. Vuodesta 1708 nimi on ollut päivällä 6. heinäkuuta, tosin 17651773 se oli päivällä 5. heinäkuuta. Nimi poistettiin almanakasta 1928, mutta palautettiin 1950. Vuoden 2009 loppuun mennessä Suomessa on Väestörekisterikeskuksen mukaan 1 303 miestä saanut nimekseen Esaias.

Eino Leinon päivää vietetään runoilija Eino Leinon syntymäpäivänä 6. heinäkuuta. Se on ollut vuodesta 1992 vakiintunut liputuspäivä, jota vietetään runon ja suven päivänä. Aloite runon ja suven päivästä on peräisin Veikko Sinisalolta.  Hän ehdotti sitä vuonna 1991 silloiselle kulttuuriministerille Tytti Isohookana-Asunmaalle. Ministeri innostui asiasta ja 6.7.1992 hän julisti Sana ja sävel -tapahtumassa Kajaanissa Eino Leinon syntymäpäivän runon ja suven päiväksi. Kalenteriin päivä pääsi vuonna 1998, kun sitä ehdotti kokkolalainen kirjallisuuden harrastaja Elvi Löhönen

Eino Leinon päivä, runon ja suven päivä 6.7.

Eino Leinon patsas Esplanadin puistossa. Kuva: Pentti Palmu/Yle

Eino Leinon patsas Esplanadin puistossa. Kuva: Pentti Palmu/Yle

Heinäkuun 6. päivä vietetään Eino Leinon ja runon ja suven päivää. Se on myös vakiintunut liputuspäivä.

  • Eino Leino eli 1878-1926
  • runoilija, lehtimies, näytelmäkirjailija, kriitikko
  • tunnetuin teos: Helkavirsiä (1-2)

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.

Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.

Eino Leino

Lapsuus Kainuussa

Eino Leino, oikealta nimeltään Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm, syntyi Paltamossa, Kainuun kunnassa, lähellä Kajaania 6.7.1878. Hänen isänsä oli Hövelön talon isäntä ja maanmittari Anders Lönnbohm. Äiti Emilia hoiti suurta taloutta ja kotitalon karjaa. Eino oli kymmenlapsisen perheen kuopus.

Kerrotaan että Eino oppi lukemaan jo kolmevuotiaana. Koira Toverin lisäksi kirjoista tulikin myöhemmin hänen parhaita ystäviään. Myös perhe ja koti merkitsivät Einolle paljon. Kotona kannustettiin lapsia kirjallisuuden pariin. Äiti Emilia mm. luki Einon kanssa Runebergin teoksia. Lönnbohmin kodissa oli tarjolla korkeatasoista kirjallisuutta ja useita sanomalehtiä, mikä ei tuona aikana ja tuolla seudulla ollut ihan tavallista. Rahojen niukkuudesta huolimatta haluttiin huolehtia lasten koulutuksesta.

Luonto ja kotiseutu olivat Einolle tärkeitä. Hän samoili paljon metsissä ja purjehti Oulujärvellä veljiltänsä perimällään purrella. Lapsuudenkodin ympäristön ihmisiltä hän kuuli värikkäitä ja jännittäviä tarinoita.

Koulua Kajaanissa, Oulussa ja Hämeenlinnassa

1800-luvulla lasten lähettäminen kouluun pois kotoa ei ollut Kainuussa tavallista, koska lapsia tarvittiin työvoimaksi talon töihin. Koulussa saatettiin käydä myös vain silloin, kun talon töiltä ehdittiin. Eino kuitenkin lähetettiin opintielle 9-vuotiaana Kajaaniin.

Hän jatkoi koulunkäyntiään Oulussa ja myöhemmin Hämeenlinnassa, jossa hänestä ja muista koulua käyvistä sisaruksista huolehti äidin sisar Olga. Kotona päästiin käymään korkeintaan kesällä ja jouluna.

Eino kaipasi koulukaupungissaan äitiään ja kirjoitti tälle liikuttavia ja vakavia kirjeitä. Runojen kirjoittaminen oli tärkeä ilmaisukeino 10-vuotiaana isättömäksi jääneelle Einolle. Hän kirjoitti mm. luonnosta, perheestään, tunteistaan ja runoilijan kutsumuksesta.

12-vuotias runoilijanalku

Kun Eino oli 12-vuotias, hänen runonsa Kajaanin linna julkaistiin Antti-veljen toimittamassa Hämeen Sanomissa. Veli Kasimir oli ehdottanut taiteilijanimeä Eino Leino käytettyään itse Leino-nimeä omassa runokokoelmassaan. Itse asiassa Leino-nimeä oli alkuaan ajateltu Einolle etunimeksikin.

Einolla oli hämmästyttävän hyvä muisti ja hän menestyi koulutyössä ilman suuria ponnisteluja. Intohimoinen lukuharrastus kehitti hänen mielikuvitustaan ja kielentajuaan. Eino oppi ruotsia, saksaa ja ranskaa helposti. Oulun kouluaikana hänellä oli pieni kirjallinen kerho ja oma joka viikko ilmestyvä sanomalehti.

Kun Eino Leino kävi koulua Hämeenlinnan Lyseossa, hän osallistui aktiivisesti monenlaiseen koululaistoimintaan. Hänet valittiin mm. heti ensimmäisenä syksynä Toveruus-seuran puheenjohtajaksi. Hän julkaisi ahkerasti omia runojaan koulun lehdissä. Myös kirjojen suomentaminen kiinnosti Leinoa jo lukioaikoina.

Kansanrunous kiinnosti

Leino kirjoitti ylioppilaaksi loistavin arvosanoin. Ylioppilasaineensa hän kirjoitti suomalaisesta kansanrunoudesta. Hän tunsikin hyvin Kalevalan.

Leino muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot yliopistossa. Rahoittaakseen opintojaan hän joutui tekemään käännöstöitä ja lehtikirjoituksia. 18-vuotiaan Leinon ensimmäinen runokokoelma Maaliskuun lauluja julkaistiin vuonna 1896.

Aatteellinen toiminta ja seuraelämä kulttuuripiireissä merkkihenkilöiden parissa vei mennessään. Leino epäonnistui tärkeässä tentissä, jonka suorittaminen olisi taannut hänelle apurahan opiskelua varten. Pettymys oli syvä, opinnot keskeytyivät ja Leino otti kokopäivätyön Nykyaika-lehdessä. 

Kulttuuripiireissä arvostusta ja arvostelua

Leinon kirjallisia esikuvia olivat Aleksis Kivi ja Elias Lönnrot. Hän ihaili myös Runebergin ja Topeliuksen runoutta. Hän kirjoitti ja julkaisi runokokoelmia, näytelmiä ja lehtijuttuja.

Leino toimi myös teatteriarvostelijana ja pakinoitsijana sekä suomensi kirjallisuutta. Hän otti kirjoituksillaan kantaa kirpeästikin yhteiskunnallisiin asioihin. Huolimatta suosiosta ja arvostuksesta Leino sai myös vastustajia. 

”Kaiken omistamani mukanani kannan”

Leino meni kolme kertaa naimisiin. Ensimmäisen vaimonsa kanssa hän sai tyttären Eya Helkan. Tavallinen arkielämä ei häneltä kuitenkaan tuntunut sujuvan. Hän päätyi elämään elämää, jota varjosti rahapula ja väliaikaisuus. Hän asui matkustajakodeissa, vuokrahuoneissa ja ystäviensä luona eikä halunnut omistaa tavaraa. Hän teki töitä ja juhli liikaa, kulutti itseään loppuun.

Leinon fyysinen ja henkinen terveys horjui. Hän joutui viettämään pitkiä aikoja parantoloissa ja hoitokodeissa.

Eino Leino kuoli köyhänä miehenä ystäviensä talossa vaatimattomissa oloissa 10.1.1926 Jokelassa. Valtio kustansi suuret hautajaiset, joihin osallistui mm. presidentti Relander.

Lähde: http://oppiminen.yle.fi/juhlapaivat/eino-leinon-paiva-runon-suven-paiva-67