Sudella oli mielenkiintoisia harrastuksia. Eräs niistä oli tulevaisuuteen kurkistaminen korttien avulla. Punahilkka ei ollut taikauskoon taipuvainen eikä niin ollen aluksi lainkaan lämmennyt ajatukselle katsoa korteista, millaisia polkuja Susimetsässä mahtaisi avautua. Muutenkin hän ajatteli, että elämä tuo sitä mitä tuodakseen on. Eivät sen tuomiset muuttuisi, vaikka mukamas jotain etukäteen tietäisikin. Ajatteli hän niinkin, että joitain aavistuksia tulevaisuudesta saadessaan alkaisi ihminen alitajuisesti elää ja tehdä valintojaan niiden suuntaa, jolloin hatarat ennustukset saattaisivat hyvinkin jollain lailla toteutua.

Mutta kun susi aina silloin tällöin asiasta mainitsi ohimennen, ajatteli Punahilkka voivansa vähän leikkimielisesti kysellä, mitä rouva Fortunalla mahtoi olla varattuna Susimetsän Punahilkalle.

Eräänä iltana Punahilkka sitten otti asian puheeksi. Susi oli heti valmis tulkitsemaan korttien kertomaa hänelle. Jostain syystä ei Punahilkka heti oikopäätä kehdannut käydä kyselemään, millainen viuhka hänellä Susimetsässä olisi. Niinpä aloitti hän tiedustelemalla ensiksi, millaisilta mahtoivat työasiat näyttää. Hänellä nimittäin oli mielessään erinäisiä työhön liittyviä suunnitelmia, joiden toteutumisesta tai toteutumattomuudesta hän mielellään olisi jotakin halunnut kuulla.

Korttien kertomat vastaukset eivät nyt aivan sitä olleet, mitä Punahilkka toivoi. Ei näkynyt edessä häämöttävän työuraa ulkomailla, vaikka juuri sellaista Punahilkka odotti kuulevansa. Mutta muuten näytti hyvältä; Punahilkka vaihtaisi työpaikkaa ja olisi tyytyväinen vaihdokseen. Näin jälkikäteen voi Punahilkka kertoa, että uskoipa sitten ennustuksiin tahi ei, on hän nyt joka tapauksessa uudessa työpaikassa ja viihtyy siellä hyvin.

Kun työasiat oli katsottu, alkoi Punahilkka kierrellen ja kaarrellen lähestyä kaikkein kiinnostavinta aihetta. Lopulta sai hän kakaistua ulos suustaan kysymyksen, millaisia susia näkyi tulevaisuudessa Punahilkan lähipiirissä liikuskelevan. Oliko niitä yleensä ollenkaan, ja jos oli, niin näyttikö yksikään potentiaaliselta ehdokkaalta saman susipolun tallaajaksi?

Susi tiiraili kortteja ja tulkitsi niitä parhaan taitonsa mukaan. Mutta ei voinut hän luvata Punahilkalle mitään varmaa ja pysyvää. Susia kyllä hiippaili samoilla poluilla Punahilkan kanssa varsin runsaastikin, mutta aina tuntuivat takkuturkit livahtavan puiden varjoihin ja polunmutkien taakse. Yksinään näytti Punahilkka enimmäkseen Susimetsässä taivaltavan.

No, eihän asialle sitten mitään mahtanut, tuumi Punahilkka vähän huokaisten. Sitten muisti hän taas, ettei uskonut ennustuksiin tipan tippaa. Olisi hän tuon kaiken osannut ilman korttejakin päätellä; sen verran oli hänellä kokemusta viesteistä, puheluista ja treffeistäkin. Ei ollut susikandidaateissa vielä sellaista kohdalle osunut, joka Punahilkan sydämen olisi omakseen saanut…