Mulla on yks hyvä tuttu, joka on pyörittäny hyväntekeväisyysprojektia jo monen vuojen ajan. Mää oon kans joskus ollu jollaki tavalla mukana siinä satunnaisesti enimmäkseen lahajottajan roolissa. Nymmää keksin, että sitä kautta varmaan löytys avuntarvihtijoita, kun tällä tutulla on kumminki aika laajat verkostot.

Joulukuun alussa mää sitte soitin ja kysyn, oisko tarvetta tämmöselle joulutontulle, joka joulun tienoilla kävis kahtomassa yksinäisiä, kotonaan asuvia ihimisiä. Jotain vois viijäki niin ku joulutervehyksenä. Ensin tuntu siltä, että kaikki on jo järijestetty, että mää oon vähä liian myöhään liikkeellä. Mutta tuttava, joka on oikea toimen ihiminen, lupas miettiä asiaa ja viijä sitä eteenpäin. Mää ilimotin sitte päivät, jotka mulla ois asiaan käyttää ja jäin oottelemaan, mitä tuleman pitää.

Seuraavalla viikolla L soitti mulle. Se oli ottanu kaupungin kotipalaveluun yhteyttä ja kertonut, että mää olisin kiinnostunu tämmösestä hommasta. Siellä oli asiasta innostuttu kans ja luvattu palata asiaan, ku sopivia ihimisiä ilimaantus. Aikaa kumminki kulu, eikä mitään kuulunu. Mua alako jo vähä hermostuttaa, ettei koko hommasta tuu yhtään mitään.

Sitte mää luin lehestä, että kotipalavelu järijestää tänä jouluna semmosen mahollisuuven, että kuka hyvänsä tavallinen ihiminen voi ostaa vaikka joulukukan tai jotain muuta pientä, ja sitte se toimitetaan kotipalavelun kautta jolleki yksinäiselle jouluiloks. Muistamisen hankkinu ihiminen voi laittaa korttiin oman nimesä, jos tahtoo, niin sitte saaja tietää, keneltä se on.

Sillon mää suivaannun! Tämmöstä järijestetään ja oikeen lehissä ilimotetaan! Mutta jos joku ottaa ite yhteyttä ja pyyteettömästi tarijoutuu menemään oikeasti käymään jonku yksinäisen luona, niin eipä taho sopivia kohteita löytyä. Mää uuvestaan soittamaan L:lle. Se kerto, ettei sillekään ollu kukaan kotipalavelusta soittanu, eikä asia ollu menny tippaakaan eteenpäin. Yhessä me kiehuttiin kiukkusissa liemissä, kun aina maristaan sitä, miten ihimiset ei välitä toisistaan. Sitte ku joku välittäs, niin ei apu tunnu kelepaavan. L lupas kumminki, että jos ei kotipalavelusta mitään irtoa, niin hän hommaa mulle keikkoja vaikka koko joulun tienooks.

Mutta sitte alako tapahtua. Seuraavana päivänä L soitti uuvestaan kotipalaveluun. Nyt mulle järijesty jo tapaamisaika, jossa mää saisin kuulla, keitä vois käyvä kahtomassa. Lisäks L:llä itellään oli mulle jo yks keikka valamiina, ja lisää tulis sen mukaan, ku olis tarvetta.

Niin mää sitte perijantaina meni kuulemaan, millasia keikkoja mulle oli varattu joulunpyhiks. Sitä ennen mää keksin vähä mainostaa työpaikalla asiaa ja sain työkavereilta nelijäkymppiä selevää rahaa, jolla ostaa jotaki pientä viemistä, pari kakkua ja hillopurkin. Käyntikohteita mää sain ens alakuun nelijä, ja maanantaina saan ehkä vielä muutaman lisää.

Eilen lauantaina mää sitte kävin ensimmäisessä paikassa. Lupasin viijä mummelin vielä jouluaamuna kirkkoonki, jos se haluaa lähteä. Niin että kyllä se joulu mulla nyt on alakanu!