”Voi, siinähän sinä olet! Onpa mukava nähdä! Me jo luulimme, että joku ilkeämielinen on sinut listinyt tai muuten saattanut pois kärpäsenpäiviltä, kun ei mitään ole pitkään aikaan kuulunut.” Näin sirkutti punahameinen ja lähestyi Kärpästä kädet ojossa. ”Mitä? Halaamaanko se oli tulossa?”

Kärpänen säikähti ja lennähti kiireesti vähän ylemmäs pois sitä innokkaasti tavoittelevien käsien tieltä. Sillä olihan se kuullut pikkulintujen lauleskelevan, että se, joka tuohon syleilyyn joutui, sai kaiken toivon heittää. Siitä olivat todisteina lukuisat sudentaljat erään tietyn, kuuleman mukaan varsin pramean saarimökin lattioilla.

Ei niin, että Kärpänenkään nyt ihan jokaista juorua ja huhupuhetta kuuntelisi, saati uskoisi. Mutta parasta silti olla vähän varuillaan, ettei tulisi ikäviä yllätyksiä. Pieni hyönteinen liiskautuisi armottomasti kuoliaaksi, jos hellyydenosoitukset hyvinkin rajuiksi muuttuisivat. Sillä oli se sellaistakin kuullut kuiskittavan, että punahameisella oli myös joitain melko erikoisia taipumuksia. Niidenkään todenperäisyydestä ei ollut olemassa mitään varmoja todisteita. Oli täysin mahdollista, että kateelliset ja ilkeät ihmiset olivat sellaisten puheitten takana, sillä varmasti moni ärsyyntyi punahameen avoimuudesta ja iloittelevasta elämänotteesta.

Eihän nyt noilla kymmenillä olevan eronneen naisihmisen sopinut ääneen sanoa, että piti aikuisten leikeistä, oli viriili, elämäniloinen, flirttaili ja vilkutti silmää sopiville susikandidaateille. Pahaa verta, närää ja kateutta sellainen varmasti herätti ahdasmielisissä, ehkä myös hieman turhan siveissä ihmismielissä. Jo se, että kahvitteli (lakanoiden pöllytyksestä puhumattakaan) ahkerasti aina uuden ehdokkaan kanssa, oli varmasti joidenkin mielestä varsin kyseenalasita puuhaa.

Kärpänen itse ei tuntenut punahameista kovin hyvin ja vähäisen tuntemuksensa perusteella se ajatteli, että punahameinen tahallaan lisäsi vettä myllyyn, kun havaitsi jonkun siveydensipulin ärsyyntyvän oletetuista edesottamuksistaan. Punahameisesta oli ilmeisen hauskaa vähän ällyyttää herkkänahkaisempia lukijoitaan. Kärpäsen mielestä siinä ei mitään pahaa ollut, ja joka tapauksessahan punahameen kirjoittelut ja seuraukset niistä olivat täysin sen omalla kontolla ja vastuulla. Mitäpä Kärpänen toisten tekeleisiin puuttumaan.

Nyt alkoi toinenkin tulija lähestyä Kärpäsen istumapaikkaa. Vaistomaisesti Kärpänen perääntyi niin paljon kuin tilaa oli ja muina miehinä tutkaili mukamas siipiensä repeytyneitä kohtia ja hieroi karvapeitteisiä sääriään vastakkain. Sivuverkkosilmällään se kuitenkin tarkkaili vaivihkaa tulijan ilmeitä ja eleitä valmiina lennähtämään kauemmas, jos alkaisi näyttää siltä, että vähäinen henkiriepu olisi uhattuna. Tulija ei kuitenkaan näyttänyt sen paremmin vihaiselta kuin uhkaavaltakaan, vaikka joskus oli Kärpänen kärpäsenkorvat punaisina saanut kuunnella tulikivenkatkuista vuodatusta siitä, että se teksteillään veti kaiken maailman pösilöt NKK:n blogiin kuolemattomia kommenttejaan ja neuvojaan jakelemaan.

Sillä itse NKK:han tuo punahameen seurassa Kärpäsen piilopaikkaan ilmestynyt toinen tulija oli, Noituuksia :) -blogin perustaja ja haltija. Ystävällisesti hymyillen NKK ojensi kätensä Kärpästä tervehtiäkseen. Kärpänen rentoutui. Ei tässä hätää tainnut olla. Mutta toivottavasti NKK saisi tuon punahameen nyt nopeasti ruotuun tuosta höyryämästä, että tässä uskaltaisi lentää vähän alemmaksi.