Juhliin ei tullut paljon vieraita, sillä muut sukulaiset asuvat kaukana, ja tyttären Suomessa asuvat ystävät olivat melkein kaikki ehtineet jo sopineet muita menoja. Kansainvälisyyttä kuitenkin saatiin lisää, kun tyttären ranskalainen ystävä saksalaisine tyttöystävineen ilmoitti osallistuvansa juhliin mielellään.

Minut valjastettiin vieraiden hakijaksi juna-asemalta, sillä asuin lähempänä kuin isäntäväki. Ystäväni, joka oli luvannut hankkia kalaa savustettavaksi ja tuoda mukanaan myös sähkösavustimen, tuli mukaani asemalle. Emme tienneet, minkä näköisiä ihmisiä tapaisimme, mutta tuntomerkkejä olin saanut sen verran, että arvelin nuorenparin kyllä tunnistavani.

Juna saapui ajallaan, eikä kestänyt kauaakaan, kun jo huomasin kaksi nuorta ihmistä, joihin annetut tuntomerkit sopivat. Ei muuta kuin kysymään, olinko oikeitten ihmisten luona, ja kun näin oli, käännettiin auton nokka kohti juhlapaikkaa.

Meitä oli selvästi odotettu. Talo oli siivottu, ja omistajan lattioille levittämät monet matot oli kerätty pois. Vain muutama matto oli jätetty, ja koko talo tuntui paljon avarammalta ja suuremmalta kuin silloin, kun mattoja oli lattioilla vieri vieressä. Ruoka valmistui uunissa, ja herkullinen marjapiiras odotti jo valmiina pöydällä.

Sitten vain kala savustumaan. Sen valmistumista odotellessa kiertelimme kasvimaat ja kanatarhan. Kanat kuopsuttelivat tyytyväisinä aitauksessaan ja söivät tuomani herkkupalat hujauksessa. Tarhan portti avattiin, mutta kanat eivät tulleet ulos aitauksesta. Ilmeisesti ne ovat vielä sen verran arkoja, etteivät uskalla lähteä kovin kauaksi turvallisesta ympäristöstään. Ovathan ne vasta viikon päivät saaneet maistaa uudenlaista vapautta. On varmasti vähän pelottavaa, kun kolmentuhannen kanan sijasta vierellä onkin yhtäkkiä vain kaksi kanaa, joitten kanssa ei ehkä entisessä elämässä ole edes tavannut.

Ensimmäisinä päivinä uudessa kodissaan kanat olisivat vain halunneet kyhjöttää sisällä. Kun ne puolipakolla saatiin ulos, seisoivat ne luukun takana odotellen, milloin luukku avattaisiin ja ne pääsisivät taas turvaan sisälle. Nyt niille on muodostunut selvä rytmi. Aamulla, kun portti avataan, kanat tulevat heti ulos. Siellä ne viettävät koko päivän maata kuopsutellen ja kaakatellen, kunnes illalla kymmenen, yhdentoista tienoilla on aika kiivetä orrelle.

Ne kirjaimellisesti kiipeävät orrelle ja istuvat ja nukkuvat siinä vierekkäin niin, että jos ensimmäisenä istuvan kanan pää on seinään päin, istuu toinen kana pää toiseen suuntaan ja kolmas kana taas pää seinää kohden. Joskus yön hiljaisina tunteina tai aamulla ne käyvät munimassa kukin tavallisesti yhden munan itse valitsemaansa munintapesään. Eilen ja tänään ei munia ole tullut lainkaan, joten kanankasvattajat muuttavat nyt hiukan kanojen ruokavaliota.

Paikka on oikea eläinten paratiisi. Oravat kirmailevat puissa, ja läheiselle aukealle pellolle ovat joutsenet tehneet pesänsä. Siellä ne hautovat kaikessa rauhassa muniaan keskellä peltoa, vaikka aivan vieressä kulkee melko vilkasliikenteinen tie. Kaksi kurkea lensi kohti pellon takana siintävää järveä, kuovi huuteli vähän kauempana, ja naakat lentelivät aivan pihapiirissä. Tytär oli rakentanut perhosbaarin talon taakse, mutta se minulta jäi vielä katsastamatta.

Me vanhat poistuimme juhlista hyvillä mielin ja vatsat pullollaan ruuan ja jälkiruuan jälkeen. Nuoret jäivät viettämään iltaa keskenään pelejä pelaillen ja seurustellen. Nuoruuden innolla tulevat juhlat järjestetyiksi ja eläimet hoidetuiksi. Nuoruus on lahja!