Ei tämäkään välikohtaus mennyt ohi jälkiä jättämättä. Tällä kertaa jäljet kuitenkin olivat myönteisiä. Mikko ilmoitti Soilelle, ettei tästedes enää yrittäisi saada tytärtä pakotettua mukaan, vaan kunnioittaisi tämän omaa päätöstä lähteä tai olla lähtemättä. Normaalitilanteessa tuo olisi ollut päivän selvää ilman mitään ”ilmoituksia”.  Mutta tässä ei ollutkaan kyseessä normaaliperhe, vaan perhe, jossa isä tyrannimaisin ottein yritti pitää vallassaan muita perheenjäseniä.

Nyt oli tytär omalla käytöksellään tempaissut poikki osan niitä naruja, jotka häntä pitivät tuossa kuristusotteessa. Soile iloitsi siitä. Ennen kaikkea hän iloitsi tyttärensä puolesta, mutta ehkä hänellä jossain mielen pohjalla oli pieni toivonkipinä myös siitä, että hänen oma elämänsä voisi joskus muuttua tai ainakin helpottua.

Rippijuhlat vietettiin, ja Mikkokin osallistui sekä niiden järjestelyyn että muuhun toimintaan. Soilella oli takana raskas työvuosi. Jo juhlien järjestely oli välillä tuntunut mahdottomalta urakalta. Soile, joka aina oli ollut touhukas ja aikaan saava ihminen, tunsi itsensä väsyneeksi ja kaikki tekeminen tuntui ylivoimaisen vaikealta. Työt tuntuivat kohoavan vuoren lailla hänen eteensä. Sinnikkäästi hän kuitenkin teki työt, sillä perfektionismiin taipuvaisena hänestä tuntui, että joka paikan oli oltava tiptop -kunnossa, kun sukulaiset tulisivat juhliin.

Osaltaan Soilen väsymiseen oli syynä työssä uupuminen, mutta yhtä suurena syynä voi kait pitää sitä, että hän alkoi lähestyä vaihdevuosia. Soile meni gynekologille näine epäilyineen. Taas hän sai kuulla, etteivät hänen epäilynsä voineet pitää paikkaansa. Työterveyslääkäri oli kuitenkin määrännyt Soilen moniin kokeisiin, jotta ainakin tietyt sairaudet voitaisiin sulkea pois.

Kokeista ilmeni, että Soile oli hyvää vauhtia menossa kohti vaihdevuosia. Hormonilääkitys olisi ollut tehokas apu vaivoihin, mutta kului peräti vuosi, ennen kuin Soile suostui siihen. Sen jälkeen alkoi kaikki sujua hyvin. Kuumat aallot loppuivat ja eniten Soilea vaivannut mielialojen vaihtelu loppui kokonaan. Soilesta tuntui kuin hän olisi astunut verhon takaa valoon ja alkanut taas elää.