Vaikka pariskunnan välit näennäisesti olivat kohtalaiset, muhi pinnan alla koko ajan. Mikko ei voinut sulattaa sitä, että Soile Mikon kiusanteosta huolimatta näyttikin pärjäävän elämässään hyvin. Kun Soile kertoi Mikolle ostaneensa oman asunnon, kysyi Mikko, kenen nimiin Soile sen oli ostanut. Kysymyksestä suivaantuneena kysäisi Soile puolestaan, kenen nimiin hänen se Mikon mielestä olisi pitänyt ostaa? Mikonko?

Totta kai Soile ymmärsi, mihin Mikko kysymyksellään vihjaisi. Mutta sitä iloa ei hän aikonut tälle antaa, että olisi asiasta kiusaantuneena alkanut selitellä tekojaan tai tämänhetkistä elämäntilannettaan. Pitäköön Mikko luulonsa ja kuvitelmansa! Eihän tällä muutakaan elämää näyttänyt olevan.
 
Mutta kun Mikko sitten alkoi vihjailla, että Soile oli pystynyt ostamaan asunnon itselleen avioerossa saamiensa rahojen avulla, oli se jo liikaa Soilenkin sietokyvylle. Mikon kanssa oli turha kuitenkaan ryhtyä väittelemään. Soilelle oli se ja sama, mitä Mikko höpötti. Hän oli joka tapauksessa päässyt eroon tästä ja se oli tärkeintä. Enää ei Mikko pystyisi häntä vahingoittamaan tai hänen elämäänsä häiritsemään. Niin Soile silloin kuvitteli.
 
Sitten sattui ensimmäinen selvä välirikko, joka löi pysyvän kiilan puolisoitten väleihin. Muutossa oli erään kaapin sarana rikkoutunut. Mikko lupasi etsiä sopivan saranan ja kiinnittää sen paikoilleen. Soile oli muuttopäivän iltana sairastunut flunssaan, jota poti koko seuraavan viikon. Ilmeisesti muutosta aiheutunut stressi laukesi heti, kun tavarat oli saatu oikeaan osoitteeseen.
 
Alkaessaan tuntea tervehtyvänsä soitti Soile Mikolle ja kysyi, missä vaiheessa sarana-asia oli. Joko Mikko kohta tulisi ovea paikoilleen laittelemaan. Soile oli pyörtyä kuullessaan Mikon vastauksen. Tämä sanoi, että tulisi kyllä, mutta vastapalvelukseksi olisi Soilen tarjottava hänelle ”vierihoitoa”.
 
Häpeän aalto pyyhkäisi Soilen ylitse hänen kuullessaan Mikon sanat, vaikka jälkeenpäin ajatellen ei hänellä mitään häpeämistä olisi ollut. Mikon olisi kuulunut hävetä, mutta milloinkas tämä mitään väärää tai toista loukkaavaa olisi ymmärtänyt sanoneensa tai tehneensä. Soile kuitenkin purskahti itkuun, sillä niin kovin loukkasivat Mikon sanat häntä.
 
Ei niin, etteikö lähempää kanssakäymistä olisi voitu harrastaakin, kun ei kummallakaan vielä ketään muutakaan ollut, ja tarpeet kuitenkin samanlaiset kuin ennenkin. Mutta Mikon tapa esittää asia oli tökeröäkin tökerömpi, vailla minkäänlaista hienotunteisuutta tai kunnioitusta Soilea kohtaan. Itkunsa seasta Soile ilmoitti selvin sanoin, ettei ikinä suostuisi sellaiseen kaupankäyntiin. Miten Mikko kehtasi sellaista ehdottaakaan? Mikko saisi hakea helpotuksensa muualta.
 
Ennen puhelun lopettamista Soile vielä muistutti, että Mikko oli luvannut maksaa hänelle pyykinpesukoneen. Se oli Soilen ostama eikä vielä kovin vanha, mutta Mikko oli ehdottanut, että vaikeasti kuljetettavana Soile voisi jättää sen hänelle. Hän maksaisi siitä sen verran, että Soile saisi ostettua itselleen uuden, hyvän pesukoneen. Soile oli suostunut ehdotukseen, sillä pesukoneen saannilla ei ollut mitään hoppua. Taloyhtiössä oli hyvä rahalla toimiva pesukone ja kuivaushuone, joita saattoi aina tarvitessaan käyttää.
 
Mikkopa ilmoittikin, ettei mitään rahaa maksaisi Soilelle. Tämä saisi hankkia pyykkikoneensa miten lystäsi. Mikolta ei rahoja heruisi. Kesken Soilen puheen Mikko katkaisi puhelun. Sen verran vielä saatiin puheyhteyttä aikaan, että Mikko ilmoitti kohta tuovansa Soilen talon alaovelle kaapinoven, jonka sarana oli rikki. Soile saisi hommata saranansa itse. Mikko ei enää haluaisi olla tekemisissä Soilen kanssa.
 
Pian tavarat ilmestyivätkin ulko-ovelle. Kun Soile meni niitä hakemaan, löysi hän oven lisäksi pari pahvilaatikkoa, jotka sisälsivät mitä kummallisimpia tavaroita mm. vanhoja muovipusseja. Vaikutti siltä, että Mikko kävi kovilla kierroksilla eikä enää oikein hallinnut tekemisiään. Huoli valtasi Soilen mielen. Ei hän Mikosta ollut huolissaan, mutta omasta turvallisuudestaan ja siitä, miten saisi loput itselleen kuuluvat tavarat pois Mikon luota. Entä millä keinolla hän saisi rahasumman, jonka Mikko oli luvannut pesukoneesta? Hyvät neuvot olivat nyt kalliita!