Mää olin jo kotoa lähtiissä varautunu siihen, että jouvun ainaki oottamaan jonku aikaa ja kukaties jättämään koko koslan sinne. Niinpä mulla oli mukana sekä ristikkolehti että kirija ajankuluna. Huoltopoika sano, että tunti, puolitoista aikaa kulus, ku ne syynäis, missä vika oli.

Semmosen ajanripposen takia mun ei kannattanu lähteä välillä kotona käymään, vaan mää menin odotushuoneeseen oottamaan. Oisinhan mää voinu lähteä vaikka kaupungilleki, mutta ei mulla ollu sinne mitään asiaa, ja sitä paitsi korijaamo on vähä syrijässä, niin että mun aika ois menny melekeen matkoihin keskustaan ja takasi.

Niin mää sitte asetun mukavasti sohovalle ja rupesin täyttämään ristikkoa. Telekkarista tuli aamulähetys, jossa kerrottiin jatkuvasti, miten Englantiin oli syntyny uus ruununperillinen, rinssi. Mää kuuntelin sitä puolella korvalla ja ihan tuli sääli sitä pikkusta poikavauvaa, ku heti syntyissä sälytettiin harteille semmonen julukisuuven taakka. Kyllä siinä ei tiijä lapsuuvesta oikeen mitään, kun rinssiks tai rinsessaks syntyy.

Mua on aina ärsyttäny se, että kuninkaallisista ja muista julukisuuven henkilöistä tehään vähä ku jumalia. Nytki siinä yks haastateltava paasas, miten se rinssin äiti oli hoitanu synnytyksen, joka jo itessään on raskas homma, elekantisti ja tyylillä koko maailman silimien alla. Voi taivas, sanon minä! Elekantisti ja tyylillä! Joopa joo, eiköhän siinä tittelit ja arvonimet oo kaikkein vähiten mielessä, ku punnertaa lasta maailmaan, tyylistä ja elekanssista ny puhumatakaan!

Sitä paasausta uuvesta siniverisestä jatku koko lähetyksen ajan. Mää täyttelin ristikkoa ja oottelin, millon mulle tullaan kertomaan, mikä mun kärryssä on vikana ja mitä sille tehään. Viimen poika tuli sanomaan, että oikeanpuoleinen etujousi on poikki. Siinä sai huutia kaikki aiemmat diaknoosit, mutta olihan niistä kaks annettu pelekän kuvailun perusteella koko koslaa näkemätä.

Poika kerto, että jousen vaihtaminen on kumminki niin iso homma, ettei se pikahuollossa onnistu, ja jousiki täytyy tilata, ku ei varastossa semmosta oo. Autolla ajaminen on taas melekonen riski, ku katkennu jousi voi ajossa millon tahansa päästä pinteestä, johon se ny oli joutunu. Semmosessa tilanteessa on hengenlähtö jo lähellä.

Mulle oli eellispäivänä puhelimessa sanottu, että varsinaisessa huollossa on niin pitkät jonot, ettei tartte kuvitellakaan pääseväsä sinne moneen viikkoon. Ei niitä aikoja yön aikana ollu yhtään lisää tullu, mutta korijaamolla oltiin niin joustavia, että sinne jonneki väliin se mun auton korijausaika vaan saatiin työnnettyä, ettei mun tarvis viikkokausia olla iliman autoa.

Seuraavana päivänä jo saisin auton hakea, ku jousiki tilattiin lentorahtina korijaamolle. Mää olin enemmän ku tyytyväinen tämmöseen järijestelyyn ja lähin ilosena bussipysäkille. Emmää ny kävelläkään viihtiny, ku matkaa kotiin kumminki oli lähemmäs kymmenen kilometriä.