Kohta saatiin huomata, ettei tietoviisaan anonyymin suuta niin vain tukittukaan kysymysmerkeillä ja seitin riekaleilla, saati sitten ”pohojaalaistyylisellä isottelulla” (oikea muoto: pohojalaas –tyylinen, kärpäsen huom!). Hän tarkensi kommenttiaan oikopäätä ilmoittamalla, ettei itsekään ollut sotajalalla, vaan ainoastaan halusi kiinnittää kaikkien huomion siihen, mitä laissa sanotaan tekijänoikeuksista.

Hän ”pahoitteli” sitä, että oli ehkä ymmärtänyt kokonaan väärin myrkynkeittäjän ajatuksenjuoksun, ja äkkiväärine mielipiteineen tullut sotkemaan ”kyllä, kyllä” ja ”noinhan se juuri on ” –lausahdusten sulosointuisuutta. Vastaisuudessa lupasi mokomaa typeryyttä välttää kaikin mahdollisin keinoin.

Noinkohan vaan, kysyy kärpänen. Tämä tärkeilijä vaikutti juuri sellaiselta nipottajalta, joka jokaisen mahdollisen tilaisuuden tullen heittää kapuloita rattaisiin niin, että kolina käy. Varmaan tämä oikein kyttäsi tilaisuuksia päästä osoittelemaan ja oikomaan toisten virheitä. Taisi olla juuri niitä yhdenlaisella oikeassa olemisen armolahjalla varustettuja, joista kärpänen ennenkin on maininnut.

Kaiken kukkuraksi tietoviisas heittäytyi hyveelliseksi hänkin ja alkoi hurskaana selittää, miten joka ikinen päivä meni itseensä ja aina huomasi, että vielä oli parantamisen varaa. Ihan tuurin tynkänä tuota huomiotaan piti. Voi, hellanlettas sentään, miten herttaista ja kaunista!

Eikä tässä kaikki! Hyveellisyys ja itsensä kehuminen jatkui vielä loppulausahduksessa. Suurta iloa tunsi tietoviisas siitä, että useimmiten tarvitsi valita vain kahden vaihtoehdon välillä. Kunpa aina osaisi ja varsinkin haluaisi valita oikein! Huh-huh! Jos kärpäsellä olisi vatsa, niin siellä velloisi nyt aika lailla!

Ennen kuin myrkkylukki ennätti taas omia mykyjään lisäilemään, ehti väliin herra ulkomailla asuva. Jäitä oli hatussa niin, että päätä jo suorastaan palelsi! Tämä ei ollut ko. herran taistelukenttä, vaan noiden nipottajien! Ihmekös tuo, jos välillä kylmäksi jäähdytelty pääkin tässä tuiskeessa kuumeni!

Nyt oli myrkynkeittäjä kuitenkin palannut myös patansa ääreen. Tietoviisaan anonyymin hurskastelu sai vastauksen, jossa tyyli oli kuka ties hiukkasen pehmennyt. Samanlaista oikean hakemisen kipuilua tunsi nyt lukki kuin tietoviisaskin. Haluja kun kyllä oli, voima vain tahtoi puuttua tai ei ainakaan riittänyt. Se inhimillisyys, nääs? Kysymysmerkkikiintiössä näkyi löytyvän edelleen varaa, ja tietoviisaan ajatuksissakin tuntui jo olevan jotakin itua. Niin sitä pitää?

Vielä palasi ulkomailla asuva herra framille räväyttämällä esiin osoitteen, josta kiinnostuneet saisivat lisää tietoa plagioinnista ja tekijänoikeuksista. Kärpänen ei osoitteessa ole käynyt, joten ei mene sen sisällöstä myöskään mitään julki lausumaan. Varmaan ihan asiaa kuitenkin on sisältönsä.

Sitten kuului huutavan ääni korvesta. Eikö olisi aika jo, taas kerran, vaihtaa puheenaihetta. Herramme armorikas syntymäjuhlakin tässä jo aivan ovella kolkutteli. Siitä sitä riittäisikin jutunjuurta, kun jokainen kertoisi, miten juhlaa aikoi viettää (kärpäsen huom!).

Aiheenvaihtoajatus sellaisenaan ei kuitenkaan kaikkia kiinnostanut. Anonyymi, yksi monista, astui esiin ja suomi yhteisöä sen tavasta toimia. Ensin yksissä tuumin päätetään lopettaa asian jauhaminen, mutta eikös vaan tämäkin postaus pyöri saman teeman ympärillä aiheuttaen riitaa ja erimielisyyttä.

Tällä kommentoijalla tuntui olevan liikaa huutomerkkejä, kun hän lätkäisi niitä pitkän rivin viimeisen toiveensa perään. Kärpäsen mielestä sinne kyllä olisi kuulunut ainakin yksi kysymysmerkki, mutta ehkä oli niin, että luomispäivänä oli yksille annettu kysymys-, toisille taas huutomerkit ja kolmansille pisteet tai ei mitään. Mene tiedä.