Miten selviytyi veli surustaan? Vihainen ja loukkaantunut soitto poliisipapille ja häneltä saadut maksullisen kriisipsykologin yhteystiedot eivät paljon asiaa eteenpäin vieneet. Myöhemmin selvisi, että myös veljellä olisi ollut mahdollisuus kriisipäivystyksen tarjoamaan apuun. Hän vain ei koskaan saanut tietää siitä, koska kukaan ei ottanut häneen yhteyttä eikä hänellä itsellään ollut voimia tai tietoa hakea apua sieltä.

Haastattelussa kerrotaan, että sekä veljen että poliisipapin mielestä kommunikointi epäonnistui, ja apua jäi sen vuoksi saamatta. Jos minulta kysytään, langetan kommunikoinnin epäonnistumisesta suuremman syyn kyllä poliisipapin kuin veljen kontolle. Kyllä ammattilaisen olisi kestettävä surevan ihmisen purkaus ja autettava häntä eteenpäin.

Se, että poliisipappi oli tarjonnut veljelle yksityisen kriisipsykologin apua, johtui poliisipapin mielestä siitä, että surmaajan vanhemmat olivat halunneet mennä yksityiselle psykologille. Tasapuolisuuden vuoksi oli poliisipappi antanut psykologin yhteystiedot ja taksat myös veljelle. Veli, joka ei siihen mennessä ollut saanut mitään apua, koki nyt, että uhrien omaisten piti maksaa avusta, kun taas surmaajan omaisille oli tarjolla myös maksutonta apua. Ei ihme, jos kaiken surun keskellä suututti.

Työterveyspsykologi taisi olla ensimmäinen ”ammattilainen”, jolta apua veljelle herui, ja sieltäkin vasta puolentoista kuukauden kuluttua tapahtuneesta. Toinen tapaaminen oli loppukesällä. Auttavaan numeroon soittaessaan sai veli toistuvasti kuulla, että kaikki auttajat olivat juuri soittohetkellä varattuja.

Lopulta paras apu tuli omilta lemmikeiltä. Koirat ymmärsivät isäntänsä surun eivätkä koskaan kyseenalaistaneet mitään. Käytyään itse läpi suuren surun, haluaa veli nyt olla auttamassa muita, joilla on sama kohtalo. Hän kouluttautuu parhaillaan vertaistueksi henkirikosten uhreille.