Ensin Markku aikoo pontevasti ryhtyä vastustamaan ajatusta. Sirkka oli sentään hänen vihitty vaimonsa ja hänen poikansa äiti. Mitä ihmisetkin mahtaisivat ajatella ja sanoa, kun kuulisivat, että appivanhemmat aikovat kaivattaa Sirkan arkun ylös haudasta ja siirtää sen kokonaan toiseen pitäjään? Markkuhan joutuisi aivan naurunalaiseksi, ja se on kauheinta, mitä hän tässä tilanteessa pystyy kuvittelemaan. Ei, Markku ei tule sallimaan, että Sirkan hautaan kosketaan.

Markku on jo avaamassa suunsa ilmoittaakseen, ettei aio suostua moiseen, kun appi laukaisee seuraavan pommin. Hauta avataan heti huomenna ja arkku siirretään saman tien Sirkan kotipitäjään, jossa vanha sukuhauta on jo avattu arkun maahanlaskua varten. Huomenna aamulla appivanhemmat tulevat valvomaan haudan avaamista. Ruumisauto on tilattu ja sillä kuljetetaan Sirkan arkku sisältöineen kotipitäjän kirkkomaan multiin. Markulta ei kysytä enää mitään eikä hänen apuaan tässä asiassa tarvita.

Kiukku nostaa päätään Markun sisällä. Miten näin voidaan menetellä keskustelematta ensin hänen kanssaan? Onko tämä edes laillista?

 – Haastan teidät oikeuteen! hän alkaa huutaa ja nousee täristen seisomaan.

Sitten hän saman tien valahtaa takaisin tuolille. Millä rahalla hän oikeutta alkaisi käydä ison talon isäntäväkeä vastaan? Entä miten hän perustelisi vaateitaan? Silläkö, että hänellä oli yhteinen lapsi kuolleen vaimonsa kanssa, lapsi, jonka hän nyt oli hylännyt isovanhempiensa hoitoon. Vai sanoisiko hän, että rakasti Sirkkaa niin paljon, ettei voi elää, jos ei joka päivä voi käydä hänen haudallaan.

Kaikki vaihtoehdot tuntuvat yhtä mahdottomilta. Jos totta puhutaan, eikö hänellä itselläänkin ole käynyt mielessä ajatus, että kun Sirkka on nyt kuollut, on hän itse vapaa. Haudan hän oli aikonut joka tapauksessa antaa seurakunnan hoitoon pienintä mahdollista korvausta vastaan. Oikeastaan hän oli suunnitellut pyytävänsä Sirkan vanhempia maksamaan senkin maksun. Heitähän asia enemmän kiinnosti ja kosketti.

Miksi hän nyt sitten niin ponnekkaasti halusi vastustaa suunnitelmaa, joka vapauttaisi hänet kaikesta vastuusta ja velvollisuudentunnosta? Häpeä, siitä kaikki johtui. Sirkan vanhempien ja sukulaisten silmissä hän olisi halveksittava hylkiö, joka vähät välitti vaimostaan tai pojastaan. Sana kiirisi pienellä paikkakunnalla myös tuntemattomien korviin, eikä tällaista tunteetonta, ahnetta ja vain omaa etuaan tavoittelevaa ihmistä hyvällä katsottaisi.

Entä miten asiaan suhtauduttaisiin hänen nykyisellä kotipaikallaan? Onneksi hänellä oli täällä vasta muutamia hyvänpäiväntuttuja. Kun pitäisi itse suunsa visusti kiinni, voisi selvitä pahimman ajan yli. Kun uusia murhenäytelmiä alkaisi tapahtua, Markku, tuntematon, unohdettaisiin pian…