Aivan oikeen mää arvelin illalla: ei tullu yöllä sajetta näillä kulumilla. Se oli hyvä ainaki näin telttamajotuksessa olevan ihimisen kannalta. Mukava siellä oli taas nukkua. Ei palellu, mutta ei ollu kuumaakaan. Justiin hyvä oli. Kyllä mää aika monta kertaa heräsin yöllä ja katoin kelloa, mutta kylymän, kuuman tai elukoijen takia mää en heränny.

V tuli illalla mun kans telttaan ja nukku rauhallisesti koko yön. Alakuillasta se yritti kaapia lattialla olevaa mattoa mytyks itelleen, mutta vähä huonolla menestyksellä. Matto oli semmonen jäykkä käytävämatto. Ei se siitä saanu oikeen mitään otetta. Jossain vaiheessa yöllä mää huomasin, että oli se sen sitteki saanu kääntymään kaksinkerron ja nukku ny siinä kaksinkertasella osuuvella. Vähä myöhemmin, ku taas kuikuilin kelloa, V oli siirtyny nukkumaan palijaalle teltan lattialle. Kai siinä oli sopivan viileää makoilla.

Aamusella se nukku taas matolla, ja siitä mää sen siirsin viereeni patjalle ja peiton alle nukkumaan. Se ku on pieni koira ja tottunu ihimisiin ja kaikenlaiseen kääntelyyn ja vääntelyyn penikasta asti, niin ei se ollu milläsäkään, vaan jatko vaan tyytyväisenä nukkumista pää mun käsivarrella. Kyllä me sitte kohta siitä kumminki noustiin, ku tyttö oli lähössä töihin, eikä mua ainakaan enää kummemmin nukuttanu.

Ilima oli tosi hieno. Aurinko paisto, vaikka aika synkkiä pilivenlonkiaki taivaalla purijehti. Tuuli oli reipas eikä kovin lämmin, mutta mää aattelin heti, että tänään saan telttani ja petivehkeet kunnolla kuiviks, ku näin hyvin tuuloo ja aurinkoki vielä paistaa. Eilen oli vähä semmosta nahkapoutaa, mutta nyt oli kuivan tuntusta.

Mutta ensin mää menin päästämään kanat ulos. Sillon ei ollu vielä munia pesissä. Jokos mää muuten kerron, että eilen oli kolome kaunista munaa, ku tyttö meni kanalaan. Kaikki vielä samassa pesässä, vaikka munimispesiä on kaks rinnakkain. Vähä aikasemmin, ku tyttö oli käyny kurkkaamassa, oli kaks kanaa, Kerttu ja Koppanen, se on tytön nimikkokana, yhtä aikaa samassa pesässä munaa pykäämässä. Tais olla kummallaki kiire saaha oma muna maailmaan, mutta oishan toinen voinu mennä siihen vapaaseen pesään näin ihimisen järellä aateltuna. Samassa ne kumminki oli, ja siellä oli vielä sitte se kolomaski muna.

No, tänä aamuna ku mää menin päästämään kanoja ulos, ei pesissä ollu munan munaa. Mutta kyllä mää tiesin, että niitä sinne kohta ilimaantuu. Kanojen vaan pitää saaha tehä se homma vähä niin ku salaa ja niin, ettei toiset tai ainakaan ihimiset mukamas huomaa. Ja seki näyttää joskus olevan tärkeää, että saa ruokaa ensin. Kuka sitä nyt tyhyjällä mahalla munimaan pystyy!

Tyttö laitteli niille sitte evästä, ja mää kävin viemässä sen niille. Kyllä maitto taas hyvin. Mansikat, munankuoret ja ruisleivät ne näky paiskovan syrijään, mutta muu kyllä maitto. Ja voi olla, että syrijään paiskotutki jossain vaiheessa kelepaa, jos ei kanoille, niin sitte oraville tai naakoille. Yleensä aamusin tarha on meleko tyhjäks kaluttu paikka.

Mää kävin äskön taas kahtomassa, onko munia tullu. Kaks munaa oli ilimestyny samaan pesään ja kaks kanaa oli jo pihallaki. Kolomas kana, Fribunen, seisoskeli pesän vieressä ja oli vissiin aikeissa kohta nousta kans munimaan. Mää jätin munat rauhaan ja lähin pois, etten häirihtis sen aikeita. Nymmää oon tässä tämän tästä silimäilly, joko Fribusta näkys pihalla, mutta en oo vielä huomannu sitä. Kauvampa tuo nyt tuntuu kestävän. Taitaa tulla oikeen jättimuna!

Kerttu ja Koppanen seisoskeloo toimettomina portaan pielessä, ihan niin ku ne ei osais ruveta tekemään mitään. Oottaakohan ne sitä kolomatta kans ulos, vai mitä ne oikeen meinaa. Jaa, ei ne ny ihan toimettomina sentään seisoskele. Ne näkyy sukivan ahkerasti höyheniään. Portaan pielessä onki tuulelta suojanen paikka. Siinä on rouvien hyvä kohennella höyhenkampauksiaan!

Me ootetaan tänään taas vieraita illansuussa. Ne on sellasia vieraita, jotka tuloo vähä noijen kanojen takia. Rouva haluais kans kanoja ens kesäks pihalleen, mutta herra vastustaa. Rouvalla on ovela suunnitelma, että ku herra näköö kanat luonnossa, niin sitte seki ihastuu ja innostuu. Ku herra saa esittää asian vähä niin ku omana keksintönään, niin loppu on selevää pässinlihaa. Hyvä suunnitelma, mun mielestä!

Mun pitäs lopettaa ny tää kirijottaminen ja ruveta vähä siistimään paikkoja. Mutta emmää malta, ennen ku oon nähäny, tuliko kolomaski muna. Mää käyn ny välillä kahtomassa taas.

Kannatti herätä! Ku mää menin kahen kanan ja yhen koiran seuraamana kanatarhaan päin, asteli kolomas rouva, Fribunen, justiin ulos avonaisesta luukusta hyvin tyyriin näkösenä. Mun oottaminen palakittiin! Pesässä oli kolomaski, iso muna, vielä ihan lämmin. Kiitos kanarouvat, hyviä tyttöjä ootte!

Mää jouvun sitten vähä pakkaamaan munia täällä sisällä uuvestaan. Ne tämänpäiväset vieraat saa yhen rasiallisen munia viemisikseen. Nehän avusti kanatarhan pitäjiä antamalla niille kierrätysverkkoa tarhaa varte. Kummää laiton niitä munia rasiaan, mää huomasin, ettei rasian kansi meinannu mennä millään kiinni. Nää vapaitten kotikanojen munat on palijo isompia ku kaupasta ostetut.

Ei ne oo ihan niin täyvellisiä ulukonäöltään, ku teollisesti tuotetut. Ne on väriltään millon mitäki, kumminki ruskean eri sävyjä kaikki. Niissä voi olla pilikkuja ja sitte usein kuori on jollain lailla juomunen tai röpöläinen. Mutta musta se on vaan kiva. ”Ei oikeen suora hyvä ookaan”, sano jo mun äitivainaani aikonaan. Kanojen munat on niin ku elämäki: epätäyvellisyyvessään täyvellistä!