Ei meijän kaupolle lähöstä tullu sitte mitään, ku tyttö tuli vasta niin myöhään kotiin. Ei ois oikeen kerettykään ja vielä vähemmän jaksettu. Kateltiin sitte yhtä elokuvaa Areenalta, ku tiijettiin, että aamulla saahaan nukkua ja venyä ja vanua niin pitkään, ku halutaan. Elokuva kerto kansalaissovan punasten ja valakosten välisistä kahinoista ja Lapuan liikkeen aikasista muilutuksista. Olihan siinä tietenki kans rakkautta ja ihimisten välisiä henkilökohtasia suhteita. Se oli aika raaka ja surullinen, mutta semmostahan se niihin aikoihin on ollu.

Ny täytyy entistä lujemmin toivoa, että tyttö sais sen harijottelijanpaikan. Sillä ois nimittäin asuntoki jo valamiina. Se oli isolla kirkolla käyvessään selevittäny senki asian. Siinä kävi nimittäin niin, että ku tyttö ens syksynä meinaa jatkaa sen ensimmäisen tutkintosa vähä keskeneräsiä opintoja täällä Suomessa, alako se tietenki jo hyvissä ajon kysellä opiskelija-asuntoa. Toissa viikolla se sitte oli vetäny hakemuksesa pois, ku rupes näyttämään siltä, että se opiskeloo kumminki vielä tämän kevään ulukomailla. Se aatteli kaukaa viisaasti, että jos sille nyt tarijotaan asuntoa eikä se sitä sitte otakaan, saattaa syksyllä olla vaikea saaha uutta tarijousta.

Mutta kuinkas ollakaan peruutus ei vissiin ollu menny perille, ku asuntotarijous putkahti torstaina sen sähköpostiin. Mää tietenki näin asiassa jo kohtalon sormen johatusta ja aattelin, että tyttö varmasti saa sen työpaikan. Mutta ei se ny oo vieläkään varmaa. Joka tapauksessa hyvä ja halapa asunto olis ny valamiina.

Siinä säästäs pitkän pennin, ku sais asua opiskelijakämpässä. Harijottelijan palakka ku ei päätä huimaa. Ja sitte olis syksyllä jo valamiina paikan päällä. Ei tarttis enää muuttaa. Tytön ei tarttis ku kirijautua opiskelijaks taas kouluusa ja ottaa sieltä vaikka joku kielikurssi. Sillon sillä olis oikeus asua siinä kämpässä. Se selevitti kaikki nämä asiat isolla kirkolla käyvessään, niin että pitäkää ny kaikki peukkuja, että se sais sen harijottelijan paikan.

Lauantaina me sitte nukuttiin niin kauan ku nukutti. Mua ei kyllä kovin myöhään nukuttanu, niin ku ei yleensäkään. Mutta olin aikani yläällä ja menin sitte taas loikomaan. Kyllä oli autuaallista, ku ei ollu mihinkään kiire. Yöpuvunki vaihon pois vasta, ku lähettiin tytön kans kaupoille.

Ensimmäiseks suunnistettiin Marimekkoon. Siinä joululahajajutussa kävi nimittäin niin, että PY:lle ostamani raitapaita oli sitteki liian pieni. Ei mulla tietenkään ollu enää kuittia tallella, ku mää olin aatellu, ettei sitä ulukomailta asti ruveta palauttamaan, vaikkei oiskaan sopiva. Sen sais joku, jolle se sopis, ja mää ostasin PY:lle isomman.

Tyttö oli kumminki eri mieltä. Se lupas tuuva paijan tullessaan ja sano, että kannattaa ainaki kysyä, voisko sen vaihtaa, vaikkei kuittia ookaan. Mää olin hyvin epäilevällä kannalla, mutta suostun. Onneks mää olin maksanu ostokseni sillon pankkikortilla. Mää aattelin ottaa tiliotteesta kopion, jota voisin näyttää osottaakseni, että ostopaikka oli ainaki sama, ku palautuspaikka.

Miten sattukaan niin sopivasti, että tiliotteella näky ihan sama summa, mikä oli paijan hinta. Muutama sentti oli ylimäärästä. Sillon ostopäivänähän oli liikkeessä kolomenkymmenen rosentin alennus kaikista tuotteista, ja mää sain kaikki ostokseni paijan hinnalla. Kummää tutkailin tiliotetta vähä tarkempaan, mää huomasin, että pystyn tulostamaan erillisen kuitin justiin tuosta ostotapahtumasta. Siinä mulla ny oli se kaipaamani kuitti.

Liikkeessä oltiin kovasti höyliä ja sanottiin, että vaihto onnistuu, jos vaan sopiva koko löytyy. Onneks seki löyty. Sitte sanottiin, että yleensä joululahajojen vaihot pitäs tehä loppiaiseen mennessä. Semmonen on periaate. Mää siihen, että paita tuli takasi vasta nyt, ja se ymmärrettiin hyvin, ku ihan ulukomailta asti vaihto tapahtu. Niin mää sain paijan vaihettua, ja PY saa ny paitasa, ku tyttö tänä iltana menöö niijen yhteiseen kotiin.

Muutama muu asia meillä vielä oli toimitettavana, mutta sitte tultiin jo kiireesti kotiin. Kyllä oli mukava mennä pituuvelleen sängyn päälle ja vetää peitto korville. Mää taisin ihan nukahtaaki. Illemmalla käytiin vielä kävelemässä, ja siinä se oli lauantaki lusittu. Mulle oli tullu vielä sähköpostia siitä mun suunnitelman tiimoilta. Näyttää siltä, että se asia tuli tällä erää ny tiesä päähän. Mutta mua ei haittaa. Katellaan keväämmällä uuvemman kerran.

Niin, tyttö lähti sitte tänään. Se meni junalla, ku mua hirvitti ajatus, että pitäs pimeässä ajaa takasi lentokentältä, ja sattu sopivasti junia menemään. Muutaman tunnin kuluttua se on jo perillä. Yks vaihto sillä on, mutta ei pitkää ootteluaikaa. Vaikea sen oli taas lähteä. Haluais kuulemma jo Suomeen. Ainut asia, mikä houkutteloo palaamaan on PY. No, jos se saa sen paikan, niin kohtahan se sieltä sitte tuloo. Jos ei saa, niin tuloo sitte keväällä, ku opiskelu loppuu ja PY lähtöö omaan harijottelupaikkaasa. Se tiijetään sitte huomenna tai tiistaina.