Kimmo on päivänsankari tänään helteisenä lauantaina armon vuonna 2014.

Kimmo on suomalainen miehen etunimi. Kimmo on kansanrunoissa esiintyvä nimi, jota ehdotettiin etunimeksi vuonna 1865. Yrjö Karilas ehdotti sitä uudemman kerran 1919. Nimen teki tunnetuksi Eino Leinon kirjoittama runo Kimmon kosto, joka oli kokoelmassa Kangastuksia 1902. Kimmosta tuli muotinimi 1960–1980-luvuilla. Suomenkielisessä almanakassa Kimmo on ollut vuodesta 1929 lähtien. Väestörekisterikeskuksen mukaan vuoden 2009 loppuun mennessä 18 020 miestä on saanut nimekseen Kimmo.

Kimmosta mulle tuloo aina mieleen kimmoisa. Ja joskus tuloo mieleen pallo. Kovin monta Kimmoa en tunne, mutta tiijän, että se on sukunimi kans. Yhen sen nimisen tiijän. Sillä on kyllä sitte vielä miehesä sukunimi tuon oman nimen perässä. Niin ettei se oo pelekkä Kimmo.

Hienot kelit sen ku jatkuu. Täällä reissun päällä ei niin helteistä ois väliä, eikä se ny ihan hellettä oo ollukaan, vaikkei palijo muutenkaan. On kumminki mukava, ku rannassa on järvi, jonka viliposeen veteen voi pulahtaa aina ku siltä tuntuu.

Kuulin uutisia, että kotiseuvulla oli käyny kamala ukonkeli perijantaina. Kattoja oli lennelly, lipputankoja katkeillu ja tiet oli ollu poikki. Sähköt ja. Mää tietysti heti aattelin, että ny mun pakastimeni on sulanu, ja ku ens viikolla palaan kotiin, on siellä punanen mehumatto lattialla mua oottamassa. Sitte kumminki mua lohutettiin, ettei semmosta vaaraa varmaankaan oo, ja siihen mun ny on uskominen, ku en muutakaan voi. Toivon parasta ja pelekään pahinta, vaikka se turhaa onki.