Hoh-hoijaa, täällä sitä taas ruutua tuijotetaan silimät sirrillään, ja hiki valuu otalta tai ainaki kainaloista.  Emmää kylläkään kuumuuven takia oo ollu kirijottamata. Siihen on ihan muut syyt, vaikka sanottava on, että ei näillä ilimolla tuo ajatus paraalla mahollisella tavalla kule, jos mun ajatukseni oikeen koskaan kulukoo kunnolla. Mutta ku mää oon saanu tämmösen kirijotusvimman, niin emmää osaa kirijottamatakaan olla, oli sitte kuuma eli kylymä.

Täälläpäin on kovasti ooteltu sateita ja pelätty ukkosia. Kumpiakaan ei oo kuulunu, ei näkyny. Ukkosta mää en kyllä kaipaakaan, se on musta jotenki pelottavaa. Mut on vissiin kakarana niin hyvin sillä peloteltu, etten vieläkään oikeen osaa ottaa sitä pelekkänä komeana luonnonnäytelmänä, jota se toisten mielestä mukamas on.

Eilen iltapäivällä toinen mun elossa olevista siskolikoista lähetti mulle tekstarin, että sillä suunnalla oli ihan hirveä ukonilima. Vettä tuli kuulemma kaatamalla, ja ilima oli pimenny niin, että hämäräkytkimen perässä olevat ulukovalot oli syttyny palamaan keskellä päivää. Tunnelma oli siskolikan mukaan aavemainen.

Täällä ei semmosista ilimosta ja tunnelmista oo tietoakaan, ja hyvähän se vaan on. Vaikka sataa tietysti sais välillä täälläki. Emmää kyllä sateettomuuvestakaan viiti valittaa, ku viime kesänä sitä vettä tuli koko kesän ku Esterin takapuolesta. Tää on ollu mun mielestä oikeen hyvä kesä ilimojesaki puolesta ja varsinki muuten!

Eilen illansuussa mää lähin tyttären luona käymään, ku poikaystävä oli lähössä ulukomaille ja sitä piti kuskata lähemmäks lentokenttää. Siellä oli sitte tyttären isä, mun entinen mies nykysen naisystäväsä ja vanhemman tyttösä kans käymässä. Oli se taas melekosta hössötystä! Ex-mies osas esittää kaikki asiat itelleen tyypilliseen tapaan mahollisimman negatiivisessa valossa.

Nuorten kasvimaa oli sen mielestä aivan liian iso. Perunamaan vakoja ei ollu veetty, niin ku olis pitäny tehä jo ajat sitte. Uskalsiko yli kakskymppiselle nuorelle miehelle antaa hommaks ajaa nurmikko moottorileikkurilla, vai pitikö pyytää naapurinmiestä ajamaan ruoho, ettei vaan tulis vahinkoja. Vesipumppua piti vahtia, ettei se jää hurisemaan itekseen ja polta moottoria, jos vettä kaivosta käytettiin kasvimaan kasteluun liian palijo.

Neuvoa ja ohojetta ja tietenki paremmin tietämistä tuli koko ajan. Mää toin kahavipaketin, ku tyttärellä ei ollu kahavia, ku ei ne ite sitä juo. Mies varmaan luuli, että mulla ei oo varaa ostaa ku halavinta merkkiä. Kahavit juotuaan se nimittäin kysäs, että mitäs kahavia tämä oli, ku oli näinki hyvää. En viihtiny sanoa, että resitenttiä se oli, ku se ite sitte ehotti, että oliko ihan juhulamokkaa. Annon pitää luulosa!

Alun perin oli ollu meininki, että ne ois yötä. Mutta millonkas mitkään suunnitelmat sen ukon kans ois pitäny loppuun asti. Sehän sen keksi, että lähetäänki ajelemaan kotiin päin, niin  ollaan sitte kotona justiin siihen aikaan, ku vävypoika tuloo iltavuorosta. Yllätetään se!

No, akat oli heti samaa mieltä. Hyvänä syynä saatto pitää sitä, että vaikka vanhempi tyttö oli lomalla, oli se joutunu koko päivän hoitelemaan työasioita kännykän kautta. Saipahan nyt sitte rauhassa hoitaa niitä, kun mentiin jo yötä vaste kotiin.

Ja ihiminen on mukamas lomalla!