Eräs susiherra oli vaivautunut tutustumaan jopa Punahilkan blogiin ja lukemastaan kovin vaikuttuneena lähetti Punahilkalle viestin. Lyhyessä viestissään kyseinen susi hehkutti, miten ihanaa olisi tutustua Punahilkan kaltaiseen taiteilijasieluun. Viestin luettuaan ja suden profiiliin perehdyttyään ei Punahilkka kuitenkaan aivan samanlaisia väristyksiä ja tuntemuksia sielussaan tunnistanut, joten hän kiitti kohteliaasti sutta viestistä ja mielenkiinnosta persoonaansa kohtaan, mutta arveli, ettei lähempi tutustuminen maksanut vaivaa. Vielä toivotteli hän hyvät jatkot sudelle ja lennätti sitten viestinsä bittiavaruuteen.
 
Tavallisesti tai ainakin melko usein vastaukseksi tuli samanlainen toivotus tai ei mitään, mutta tämäpä susi olikin ärhäkämpää sorttia. Vastausviestissään, joka kopsahti Punahilkan postilaatikkoon nopeaakin nopeammin, susi tokaisi, että pitihän se arvata! Ei olisi sutta kuulemma vähemmän voinut koko Punainen hilkka kiinnostaa. Mielikuvitusmaailmoissaan ja haaveissaan eleli Punahilkka tämän suden käsityksen mukaan, kun noita juttujaan kirjoitteli. Miten tulikaan Punahilkalle viestin luettuaan mieleen vanha sanonta ketusta ja happamista pihlajanmarjoista. Tällä kertaa marjoja oli maistelemassa kylläkin susi.
 
Vielä joittenkin viikkojen kuluttua samainen susi yritti uudelleen lähestyä Punahilkkaa. Kun oli kaikenlaisiin yritelmiin, joita nyt ainakin hyvällä tahdolla saattoi viesteiksi sanoa, päättänyt vastata, kirjoitti Punahilkka vielä muutaman rivin vastineeksi. Siinä hän totesi, että hänen mielestään asia oli jo kertaalleen käsitelty loppuun, eikä niin ollen kaivannut enää lisäselvityksiä.
 
Ei uskonut susi vielä tätäkään melko suorasukaista lausahdusta, vaan kirjoitti, että voitaisiinhan asiaa käsitellä vielä uudemman kerran. Punahilkka tuumiskeli mielessään, että tässä taisi olla nyt susi, joka ei ymmärtäisi selvää suomen kieltä, vaikka rautalangasta mallin vääntäisi. Enempää ei Punahilkalta vastauksia heruisi! Tämä susi saisi Punahilkan puolesta etsiä ihanat ja herkät taiteilijasielunsa tykkänään toisilta areenoilta. Punahilkan sielun kanteleita ei tämä hallavahäntä kuuna kullan valkeana eikä ilmoisna ikinä saisi soiteltavakseen.