Vappupäivänä heräsimme koleaan säähän. Se ei meitä kuitenkaan haitannut, sillä toisen vieressä peiton alla oli lämmintä ja ihanaa. Vaikka heräsimme melko varhain, siirtyi aamupalan syönti puolille päivin, ja vielä senkin jälkeen palasimme sänkyyn. Tuntui kuin emme saisi kylliksemme lemmestä ja toisistamme.

Iltapäivällä lähdimme metsään. Laittelit sinne suunnistusrataa seuraavan viikon kilpailuja varten. Vaikka minä en suunnistusta harrastanut, lähdin mielelläni seuraksesi rasteja laittamaan. Saimmehan siinä samalla liikuntaa ja raitista ilmaa, kun muut liikuntaharrastuksemme tuppasivat tapahtumaan ainoastaan sänkykamarin puolella peiton alla tai sen päällä.

Keväinen, kesään heräilevä metsä oli kaunis, ja maastot olivat ainakin minulle, tasaisen Pohjanmaan kasvatille erikoisia kallioineen ja jyrkänteineen. Siellä sammalmättäällä istuen oli mukava juoda kahvit, jotka olit mukaamme varannut. Monenlaiset lintujen äänet täyttivät metsän, ja vahvat alkukevään tuoksut suorastaan huumasivat.

Metsästä palattuamme sitten laittelimme ruokaa ja illalla taas saunoimme. Olit aiemmin kertonut, että et saunonut kovinkaan usein, sillä yksin saunominen ei Sinua niin kiinnostanut. Mutta koska minä pidän saunomisesta eikä minulla omassa kodissani ole siihen mahdollisuutta, lämmität mielelläsi saunan vaikka joka ilta.

Eihän minulla tietenkään ollut mitään sitä vastaan. Puulämmitteisen saunan löylyt suorastaan hivelivät ihoa, ulos vilvoittelemaan ja luonnon ääniä kuuntelemaan oli helppo piipahtaa, ja saunassa meillä kuluikin aikaa aina runsaasti.

Vappuviikonloppu vierähti nopeasti. Sunnuntaina kysyin, oliko Sinulla mitään sitä vastaan, että jäisin vielä yhdeksi yöksi. Siten voisimme käydä vielä metsässä viemässä loppuja rasteja. Se taisi kyllä olla enemmän tai vähemmän tekosyy, mutta kelpasi hyvin. Vaikutit kovin ilahtuneelta, kun lähtisinkin vasta maanantaiaamuna. Niin sitten teimme vielä yhden metsäreissun, illalla taas lämmitimme saunan ja nautimme toistemme lämpimästä läheisyydestä.

Mutta maanantaiaamu koitti aikanaan ja lähdettävä oli. Emme nytkään sopineet mitään tarkkaa näkemisestä. Seuraava sunnuntai olisi äitienpäivä, ja Sinä viettäisit viikonlopun taas tyttäresi seurassa. Silloin emme ainakaan tapaisi. Kirkkaana keväisenä pakkasaamuna minä istahdin autooni, huiskutin Sinulle hyvästiksi ja huristelin reipasta vauhtia kotiin. Minusta ei tuntunut oikein miltään, joten päätin taas kuulostella tuntemuksiani ja odotella Sinun siirtojasi.