Kyllä mua huvittaa tuo Vuodatuksen ”tilasto”. Tänäänki käyrä komeasti näyttää jo kahta ja puoltatuhatta sivunäyttöä. Mun omien tilastojen mukaan peräti puolenkymmentä kertaa on ennen tätä kirijotusta tänään sivulla käyty. On siinä vähä eroa. Lisäks kummastuttaa se, että vaikka eilen omien tilastojen mukaan oli sivulla käyntiä kolominkertanen määrä, näytti kojelauvan käyrä kumminki vaan vajaata seittemääsataa käyntiä.

Mutta vissiin tämä on sitä korkeampaa matematiikkaa, jota tavallisten plokikirijottajien ei oo tarkotuskaan ymmärtää. Ylläpitäjiltä jos jotaki erehtyy kysymään, ei varmasti saa vastausta, tai sitte se on niin sekava ja ympäripyöreä, ettei siitä kermakaikkiaan käsitä tuon taivaallista. Vaan mitäpäs me pienistä, ku ei pienet meistä.

Viikko on taas pyörähtäny puoleen väliin. Enää kaks työpäivää jälellä ja sitte saahaan levätä. Jos sitä ny levoks voi sanoa, ku heti perijantaina illalla meen kahtelemaan vanhojen tansseja. Muuten ei oo kummempia suunnitelmia viikonlopun varalle. Mää en ymmärrä, mikä mua nykysin väsyttää. Nukun pitkät yöunet, mutta aina on suupielet levällään haukotuksesta. Jospa ne monien öijen valavomiset ny sitte pitää ottaa takasi, ku käpälä antaa vihon viimen nukkua.

Kävin äskön vähä kävelemässä. Ei kyllä suuremmasti huvittanu marssia loskassa. Viime yönä oli satanu aika palijo lunta. Nysse on semmostaki sohojoa ettei pahemmasta väliä. Lisäks taivaalta tuli kummallista märkää tuhunua. Ikäväntuntunen oli keli, mutta kevättä kohti tässä kumminki pistellään, jos ei ny aivan maalimankirijat sekasi mee. Muistan mää yhenki talaven jokunen vuosi sitte, ku vasta maaliskuulla rupes olemaan kovia pakkasia. Tuli se kesä kumminki sillonki.