Myös Pekalla oli ongelmia itsensä ja oman arvostuksensa kanssa. Hänen elämäänsä oli mahtunut monenlaisia asioita. Oli sairautta, ihmissuhdeongelmia, uupumusta ja monenlaista muutakin. Voisi kait sanoa, että Pekan elämässä oli ollut tavanomaista enemmän koukeroita ja yllätyksiä. Siinä itseään sääliessään tuli Pekalle sellainen tunne, että kenelläkään muulla ei varmasti ollut ollut näin paljon koettelemuksia elämässään. Sehän ei tietenkään ollut totta, mutta omassa pienessä maailmassaan pyöriessään ja ongelmiensa kanssa painiessaan Pekka kuvitteli niin.

Eräänä pimeänä, kylmänä syysiltana oli Pekka taas kovin murheellisella mielellä. Vaikka erosta oli kulunut jo aikaa, iski ikävä ja yksinäisyys useinkin Pekan lähes maahan asti. Mieleen palasivat seikkailut eron jälkeen, ja usein syvä häpeän tunne valtasi mielen. Kadutti lähes kaikki, mitä oli tullut tehtyä, sillä eihän Pekka oikeasti ollut mikään Adonis ja naissankari.

Avioliitonkin oli hän solminut nuorena ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa. Ei hänellä paljon kokemuksia naisista ollut eikä hänen ensimmäinen päämääränsä ollut saada naista sänkyyn. Hän halusi tutustua ensin henkisellä tasolla ja vasta sitten, jos henkinen puoli natsaisi, voitaisiin ajatella jotain fyysisempää. Tällaisen kuvan Pekka ainakin halusi itsestään antaa mahdollisille seurustelukumppaneilleen.

Siinä omaa surkeuttaan ja yksinäisyyttään säälitellessään Pekka sattui avaamaan Liisan profiilin. Hän aivan huumaantui nähdessään Liisan kuvan sivulla. Niin kaunis ja huoliteltu olemus ja ikää kuitenkin jo lähemmäs puolivuosisataa! 

Pekka alkoi innoissaan tutkia Liisan profiilia. Kaukanahan tämä asui, se oli kieltämättä huono asia, mutta kun muuten tuntui Liisa kuin Pekalle tehdyltä ja tarkoitetulta! Kovia tuntui Liisakin kuvauksensa perusteella kokeneen. Pekka oikein tunsi, miten suojelunhalu heräsi hänessä. Äsken niin murheellinen mieli vaihtui hetkessä toiveikkaaksi odotukseksi. Hän pyyhkäisisi pois Liisan huolet ja murheet. Yhdessä he kulkisivat kohti aamuruskon maata ja siellä heitä odottaisi loistava tulevaisuus.

Niin innoissaan Pekka oli, että siitä paikasta väsäsi Liisalle pitkän, intensiivisen viestin, jossa kertoi, miten Liisan näkeminen ja hänen profiilinsa lukeminen saivat auringon tulemaan esiin pilven takaa. Pekka kertoili viestissään omat taustansa juurta jaksain salaamatta oikeastaan mitään, sillä hän oli lähes varma, että tässä oli nyt hänen loppuelämänsä suuri rakkaus.

Hyvä, ettei pankkitilinsä numeroakin viestiin sisällyttänyt, sillä Pekalla oli tunne, että Liisa oli  vastaus hänen suureen kaipuuseensa. Ja totta kai Pekka kuvitteli olevansa samanlainen vastaus Liisalle. Eihän tällainen tunnekuohu yksipuolista voinut olla, eihän?