Vaikka omaisuudenjako välillämme oli sujunut juuri niin kuin mieheni halusi, eli hän sai kaiken, ja minä jäin puille paljaille, ei sekään tuntunut hänelle riittävän. Vielä kerran hän veti asiat tiukille. Tällä kertaa niin tein myös minä, sillä nyt en aikonut antaa piiruakaan periksi vaatimuksissani.

Olin vuosi, pari aikaisemmin ostanut yhteiseen talouteemme uuden pyykinpesukoneen. Lähtiessäni olin ilmoittanut ottavani sen mukaani, sillä muuten minulla olisi edessä koneen osto, eikä budjettini nyt oikein sallinut sitä. Mies ehdotti, että jättäisin koneen paikoilleen, olihan se niin raskas ja hankala muutettava. Hän lupasi korvata koneen selvällä rahalla, jotta voisin sitten hankkia uuden koneen omaan kotiini. Se sopi minulle hyvin.

Sitten tuli päivä, jolloin ilmoitin, että nyt sopisi rahat siirtää tililleni, sillä olin löytänyt sopivan koneen. Asiat olivat miehen kanssa harvoin menneet siten kuin oli sovittu. Minun ei siis olisi pitänyt yllättyä, mutta yllätyin kuitenkin, kun mies vastasi, ettei aio antaa minulle penniäkään. Niin olisi varmasti käynytkin, mutta tällä kertaa minä päätin taistella. Kyse ei rahallisesti ollut kuin muutamasta satasesta, mutta nyt nousi johtotähdekseni periaate ja se, ettei minua sentään kohdeltu miten tahansa. Mies saisi nähdä, että hänen minuun kohdistama sanelupolitiikkansa oli tullut tiensä päähän.

Kun toinnuin ensijärkytyksestäni, aloin miettiä, miten oikein toimisin. Tiesin, että omin keinoin en tästä selviäisi. Mies ei rahaa minulle antaisi, vaikka polvillani sitä rukoilisin, ja siihen en tietenkään ryhtyisi. Yksi mahdollisuus olisi voinut olla miehen järjettömiin vaatimuksiin suostuminen, mutta se nyt ei ainakaan tullut kysymykseen. En kai olisi niin tyhmä, että uudelleen työntäisin pääni liekanaruun, josta juuri olin saanut sen irti. Olin rahaton, mutta en epätoivoinen.

Keskustelin asiasta sisareni ja parin tuttavani kanssa. Kun en muutakaan keksinyt, päädyin ottamaan yhteyttä pankin lakimieheen, joka paria kuukautta aiemmin oli tehnyt omaisuuden jaon. Hän muisti tapauksen, sillä olihan se hänenkin mielestään mennyt aivan väärin. Kerroin hänelle, missä liemessä nyt olin. Tiesin toki, että noin olemattomasta rahasummasta ei kannata ryhtyä käräjöimään, mutta halusin näyttää miehelle, että joku raja se on hänenkin mielivallallaan.