Leena on jo muutamaan kertaan vilkuillut kelloa mielessään ajatus, että kohta olisi kotiinlähdön aika. Ystävättärellekin on hän asiaa ehdottanut perustellen kotiinlähtöhalujaan sillä, että mukavaa on ollut, mutta eipä täältä nyt mitään muuta tultu etsimäänkään. Ystävätär ei kuitenkaan malta vielä lähteä, ja niin on Leenankin jäätävä, sillä taksikyyti kotikylille yksin maksaen on hänen kukkarolleen aivan liian kallis lysti. Huokaisten Leena tilaa vielä yhden tuoremehun, sillä alkoholia hän ei ole nauttinut koko iltana, ja päättää aikansa kuluksi poiketa naistenhuoneeseen. Voisihan välillä vilkaista, vaatiiko ulkonäkö kohentelua.

Leena nousee pöydästä ja alkaa puikkelehtia kohti eteistä ja siellä olevaa naistenhuonetta. Yhtäkkiä joku tarttuu lujalla otteella hänen käsivarteensa ja alkaa sanaa sanomatta vetää häntä tanssilattiaa kohden. Väentungoksessa ei Leena pysty edes hangoittelemaan vastaan, vaan hänen on seurattava mukana, ja kohta hän huomaa tanssivansa tiukassa otteessa melkein poski poskea vasten pitkän, tumman miehen kanssa.

Mies ei puhu mitään, tanssittaa vain Leenaa tanssin toisensa jälkeen. Ote Leenan uumalla käy yhä tiukemmaksi, eikä Leenakaan pysy enää täysin kylmänä. Hän rentoutuu miehen käsivarsilla ja tanssii sulavasti miehen liikkeitä seuraten. Muutaman tanssin jälkeen mies viimein hellittää hiukan otettaan. Hän työntää Leenan käsivarren mitan päähän itsestään ja katsoo häntä hymyillen.

Kun Leena kerran katsoo miehen tummiin, hymyileviin ja ystävällisiin silmiin, on hän myyty. Sydän tekee pari ylimääräistä hyppäystä rinnassa ja poskiltaan Leena karahtaa hehkuvan punaiseksi. Mies huomaa sen ja puristaa Leenan taas tiukasti itseään vasten. Siinä miehen sylissä Leena lopulta antaa itselleen luvan olla nainen. Vuosikaudet on hän kieltänyt itseltään kaiken naiseuteen liittyvän, seksistä ja erotiikasta puhumattakaan. Nyt rajat kaatuvat lopultakin.

Leena painautuu miestä vasten ja kietoo kätensä tämän kaulaan. Hän on kuin kuiva erämaa, joka odottaa kaiken kukkimaan saattavaa kevätsadetta. Kun ravintola lopulta sulkeutuu, lähtee sieltä viimeisten joukossa toisiinsa tiukasti nojaava pari. Ystävätär on lähtenyt jo aiemmin omille teilleen huomattuaan, ettei Leena tänään taida tarvita sen paremmin hänen seuraansa kuin muutakaan tukea. Vain kevätaamuun heräävät linnut saavat olla todistamassa, miten ensimmäinen hieman arka suudelma vaihdetaan näiden kahden toisensa löytäneen välillä…