Lauantai kääntyi iltapäivän puolelle ja täsmällisyyteen taipuvainen Punahilkka keskeytti kaiken muun touhunsa, jos sitä nyt niin kovin paljon olikaan, ja näpytteli kännykkänsä näyttöön sudelta saamansa numeron. Hiukan Punahilkkaa jännitti, vaikka kokenut Susimetsän kävijä olikin. Jotenkin vain tuntui siltä, että tällä susipolulla saattaisi olla aineksia enempäänkin kuin vain pelkkään puhelinkeskusteluun. No, sepä nähtäisiin kohta, tuumi Punahilkka ja alkoi kännykkä pikkuruista korvanlehteään vasten kuunnella hälytysääntä ja odotella, millaisin äänenpainoin vahinkosusi kohta vastaisi.

Muutaman tuuttauksen jälkeen linja aukeni, ja susi vastasi nimellään. Punahilkalla oli tapana heti kohta ilmoittaa oikea nimensä, jos viestittelyssä edettiin hänen toivomaansa suuntaa. Niin oli käynyt tälläkin kertaa. Myös susi oli kertonut nimensä jo viesteissä, joten tuntui aivan siltä kuin tuttu susi sieltä olisi vastannut. Suden ääni oli matala ja susimainen, ja Punahilkka tykästyi siihen oitis.

Siinä sitten aloitettiin tutustelu. Kyseltiin hiukan puolin ja toisin ammatteja ja työpaikkoja, perhesuhteita ja muuta kiinnostavaa. Susi kertoi olevansa eronnut ja pentujakin oli pari kappaletta; ei sentään enää aivan sylipentuja. Töitä teki hän isossa yrityksessä ja yleensä ne olivat päivätöitä, mutta aina muutaman viikon välein sattui myös päivystyksiä iltoihin ja viikonloppuihin. Tämä viikonloppu sattui olemaan vapaa, joten mikäpä esti vaikka tapaamasta.

Punahilkka oli samaa mieltä. Pelkän puhelun perusteella ei hän ollut valmis heittämään sutta romukoppaan, vaan kyllä oli ehdottomasti päästävä tämän suden kanssa kosketusetäisyydelle, jotta näkisi, vastasiko saatu mielikuva todellisuutta. Kokonaisuushan sen sitten lopulta ratkaisisi, asteltaisiinko tällä susipolulla yhdessä ja kuinka kauan.

Punahilkka muistutti toki sutta siitä, että heillä oli jokunen vuosi ikäeroa suden hyväksi. Sudella oli myös eräs pahe, jota Punahilkka ei oikein suvainnut susisuhteissaan. Mutta niin ehdoton ei Punahilkka enää ollut, että lapsen olisi heittänyt pesuveden mukana menemään: jos susi muuten miellytti, niin pieniä puutteita saattoi toki sietää. Eihän Punahilkka itsekään sentään aivan virheetön ollut…