Minuutilleen samaan aikaan, kun AVK oli ensimmäisen kerran pohtinut kuvien kertomaa, oli samaa ollut tekemässä myös VRK. Telepatiaako vai sielujen sympatiaa, mene tiedä. Ensin VRK ihmetteli, mistä KHÄ oikein kaikki kummat tavarat löysi ja kysymykset keksi.

Sitten kertoi hän pidelleensä kyllä kädessään tuota piikikästä esinettä ja nähneensä esiäitinsä sillä jotakin tekevänkin. Mutta se oli tapahtunut joskus aikojen aamuruskon aikaan, ja nyt ei enää millään tullut mieleen, mitä sillä oikein tehtiin. Veikkauksen puolelle oli nyt kallistuttava. Ensin VRK tarjosi esineitä villan esikäsittelyyn, mutta sitten välähti. Kyllä tässä sittenkin oltiin jo käsittelyn loppupäässä eli esineitä käytettiin villalankojen värjäyksessä. Niin sen täytyi olla!

Mahtoiko VRK: llä olla pitkä yksinäinen ilta ja paljon joutilasta aikaa, kun hän poikkesi uudestaan kommentoimaan. Nyt hän muisti, että postauksessa oli kaksi muutakin kuvaa. Pitihän niistäkin toki sanoa jotakin. Sen nyt ei niin ollut väliä, olivatko sanomiset sinne päinkään. Pääasia, että jotakin sanoi ja oli hyvin näkyvillä.

Ensimmäisessä kuvassa oli VRK näkevinään piparkakkutaikinan, kas jouluhan tulla jolkutteli jo kovaa vauhtia (Kärpäsen huom!). Kakkoskuvakin, vaikkei sitä erikseen ollut arvailtavaksi asetettukaan, sai VRK: ltä asiantuntija-arvion.

Mutta sitten alkoi iso pyörä VRK: n päässä raksuttaa oikein toden teolla. Sen raksutus pakotti arvaamaan uudelleen villanvärjäyslaitteita. Tuo piikikäs esine muistutti kovin leipien pistelyyn käytettyä ”haarukkaa”, mutta tämä oli isompi, ja se seikka aiheutti nyt VRK: lle päänvaivaa.

Lopulta, tuumailtuaan vielä tovin, päätti VRK kuitenkin, että kyllä tuossa sittenkin täytyi olla leipien pistelyvehje kyseessä. Toinen värkki taas oli puusta valmistettu ympyröiden piirtämiseen käytetty esine. Tässä olivat nyt VRK: n lopulliset vastaukset.

Seuraavan päivän vastineessaan KHÄ ei korvaansa lotkauttanut VRK: n näkemykselle siitä, mitä tämä kakkoskuvassa oli näkevinään. Kolmosen kohdalla VRK: n soutaminen ja huopaaminen taas hymyilytti, mutta ykkönen meni metsään, niin että paukkui. Liian aikaista oli vielä joululeipomusten taikinoita vääntää, vaikka ko. juhlasta kuinka tykkäisi (Kärpäsen huom!).

Tietysti piti VRK: n vielä palata selittämään, mistä epävarmuus vastauksissa johtui. Kyllä se juonsi juurensa sinne lapsuuteen, kun mummon kanssa villoja värjättiin. Tuollaista työkalua oli mummo paremman puutteessa käyttänyt nostellessaan kuumia lankoja ylös värjäyskattilasta.

VRK: lle luonteenomainen hätäily taas oli aiheuttanut sen, ettei hän ollut tullut kiinnittäneeksi tarpeeksi huomiota puisen esineen kärjessä olevaan piikkiin. Ja mitäpä noita mukavia pähkäilyjään poistelemaankaan. Sopivat ne siellä olemaan. Jo vain sopivat, sanoo Kärpänenkin!

Vielä ennen puoltayötä hieroi aivonystyröitään myös PPHH. Vastaukset oli numeroitu kuvien mukaan ja ne esitettiin hyvin selkeästi ilman sen kummempia kommervenkkejä. Taas ihmettelee Kärpänen sitä, miten joku voi rinnastaa ruisleivän ja siitä aikanaan syntyvän jätöksen. Vieläpä kuorittu maito mainittiin samassa yhteydessä. Vastauksen perään oli kyllä sipaistu silmänisku, mutta silti tapa on Kärpäsen mielestä varsin outo. No, kukin laillaan, onhan tämä vapaa maa.

Toisen kuvan kohdalla viitattiin taas postaajan itsestään luomaan hahmoon, joka tällä kertaa pelasi kai yksikseen tunnettua peliä, ja kolmannessa osuttiin jo puolittain oikeaan. Näihinkin arvailuihin antoi KHÄ vastineensa seuraavana päivänä.

Ei ollut ensimmäisessä kuvassa vastaajan tarjoamaa ainetta, ei maitoa eikä jumalan viljaa. Toisen kuvan kohdalla kehotettiin taas laskemaan pelaajan jalkaparit, ja aivan oikein: kolmehan niitä vain näyttäisi olevan. Myös Kärpänen on ollut huolimaton kuvaa katsoessaan.

Kolmannessa kuvassa saattoi joku nähdä jopa PPHH: n mainitseman vaarallisen aseen, joka kyllä saattaisi KHÄ: lläkin olla hyvä lisävarustus, mikäli myrkky sattuisi loppumaan. Mutta tuota oikein arvattua esinettä oli joskus tullut kasvatusmielessä käytettyä johonkuhun suurisuiseen kaksilahkeiseen hyvällä menestyksellä.