Mistä ihimeestä lie tullu semmonenki vaatimus, jonka mun mies kans esitti. Se nimittäin sano, että jouluna sitte pitää olla sitä ja sitä ruokalajia. Ainaki yks, mitä sen mielestä ”piti” jouluna ehottomasti olla, oli rosolli, vaikkei meijän väestä kukaan muu siitä välittäny. Ei se itekään sitä oikeen hankasti syöny, mutta hommata ois pitäny. Viimen mää rupesin tekemään niin, että ennen joulua varmistelin, tuliko joku ”pitää olla” –ruoka varmasti syötyä. Kaikkea hankin ja laiton, mikä luvattiin vetää huiviin, mutta muut jätin kylymästi ostamata.

Kalaa on suomalaisessa joulupöyvässä vissiin kans jo moniaitten kymmenten vuosien ajan tarijoiltu. Ei kylläkään lohta, joka nykysin tuntuu olevan suurimmassa arvossa. Ennen vanhaanhan joulun kala oli lipeäkala tai silakat. Meillä kotona ei lipeäkalaa laitettu ikinä jouluaterialle, mutta jossain vaiheessa sen kaameaa hajua kyllä huushollissa haisteltiin. Mun on sanottava, että vaikka se haisi niin pahalta, niin maku oli jotenkin mun mieleeni.

Kala itessäänhän ei maistu oikeen miltään, mutta valakokastikkeen ja maustepippurin kans se oli ihan syötävää. Tuskin mää kumminkaan olisin omassa huushollissani ruvennu sitä keittelemään, mutta se oli kans yks niitä ”pitää olla” ruokia. Joulupöytään mää en kyllä sitä haperoa keitelly, mutta joskus välipäivinä taisin alakuvuosina laitella. Ku ei sekään oikeen kauppaasa teheny, niin lopetin mokoman käryyttämisen.

Lapsuuvessa oli yleensäkin harvon kalaruokaa. Se johtu siitä ettei asuttu vesien äärellä, eikä isä ollu mikään kalamies. Äiti ois kyllä tykänny kalasta, ku se oli syntyny ja kasvanu jokivarressa. Äitiltä mää varmaan oon periny sen, että kalaa teköö munki mieleni.

Nykysinhän ihimisten joulupöyvät ihan notkuu kalaherkkuja. On lohta paistettuna, graavattuna ja kylymästi sekä kuumasti savustettuna. On silliä jos jonkillaisessa mausteliemessä. Silakoita oon minäki joskus laittanu jouluherkuks. Jossain päin Suomea tykätään jouluna syyvä haukea. Eikös se resitenttiki aina saa jouluhauen lahajaks joltaki porukalta, en ny muista miltä. Monessa huushollissa on vielä mätiäki tarijolla, niin että kyllä on kala hyvin edustettuna lihojen rinnalla.

Mää ku en lihaa syö, niin mun pöyvässä on sitte vaan kalaa, mutta mulle riittää oikeastaan pelekkä kylymäsavustettu lohi. Sitä mää voisinkin sitte syyvä vaikka joka päivä. On se semmosta herkkua mulle!