Heti joulun jälkeen ensimmäisenä arkipäivänä lähdin käymään miehen talossa. Olin laittanut talonväelle pienet joulumuistamiset ja minua kiinnosti, miten ne oli otettu vastaan. Mies oli saanut kaikenlaista pientä naposteltavaa, herkkusuu kun oli, ja lisäksi ison ristikkolehden. Tyttärelle olin ostanut lahjakortin nuorten vaatekauppaan ja koiraa olin muistanut vaaleanpunaisella, vinkuvalla porsaalla. En ollut voinut vastustaa sitä, kun näin sen kaupassa lemmikkiosastolla, sillä muistin, miten innokkaasti se aina oli riepotellut lelujaan erityisesti, jos niistä oli lähtenyt jonkinlainen ääni.

Kuten arvata voi, oli mies popsinut herkut jo parempiin suihin. Samoin oli hän alkanut täyttää ristikkoa pitkinä joulunpyhinä. Tytär oli mielissään lahjakortista, mutta koira ei ollut koskenutkaan leluunsa. Ainoastaan kerran se oli sitä nuuskaissut ja siinä kaikki. Minä, joka olin kuvitellut, että koira rientää minua vastaan porsasta iloisesti suussaan vinguttaen, olin pettynyt, kun en yrityksistäni huolimatta saanut sitä kiinnostumaan lelusta, vaikka kuinka vingutin ja heittelin sitä.

Silloin viimeistään ymmärsin, että koira oli tullut vanhaksi. Se ei enää jaksanut kiinnostua leluista, joilla se ennen niin innokkaasti oli leikkinyt. Nyt se mielellään vain nukkui ja lepäsi. Ruokahalua sillä vielä oli ja uloskin se lähti mielellään, mutta muuten oli askel jo hidas ja vähän kankea. Näkö oli huonontunut, samoin kuulo, niin ettei se aivan selvästi enää tunnistanut tuttujakaan ihmisiä, ennen kuin oli päässyt aivan lähietäisyydelle. Se tuntui surulliselta, mutta oli väistämätöntä. Elämä, niin ihmisen kuin eläimenkin, tulee matkansa päähän joskus.

Kun mies taas pyhien mentyä palasi töihinsä, lähdin minäkin kotiin. En muista aivan tarkkaan, vietimmekö uuden vuoden yhdessä. Se on mahdollista, mutta ainakaan emme sitä suuremmin juhlineet. Minä en ollut koskaan tottunut suureellisiin uudenvuodenvastaanottajaisiin enkä niitä kaivannut nytkään. Joka tapauksessa olin iloinen, kun taas pääsin omiin oloihini. Pakkokin minun oli tulla kotiin, sillä työt alkoivat taas muutaman päivän vapaan jälkeen.