Punahilkalle oli varattu oma makuuhuone suuren talon alakerrassa. Sinne hän kantoi kimpsunsa ja sinne ajatteli nukkumaankin käydä, koska huone kerran hänen käyttöönsä oli varattu.

Kun lapsi oli saatu nukkumaan, aloitti Susi saunan lämmityksen. Sen lämpenemistä odotellessaan Susi ja Punahilkka juttelivat alakerran tv-huoneessa. Huoneessa oli koko seinän kokoinen valkokangas, johon tv-kuva heijastui. Eipä siis ihme, että lapsikin viihtyi videoiden ja lastenohjelmien parissa, kun ne suorastaan tunkivat päälle ja varmasti täyttivät koko tajunnan.

Punahilkka ei moista hienoutta arvostanut tipan tippaa, eihän hänellä itsellään ollut televisiota lainkaan. Mieluummin hän seurusteli vieraittensa kanssa kuin istui tuppisuuna ja passiivisena television ääressä. Ei Susikaan toki nyt halunnut televisiota katsella Punahilkan seurassa ollessaan, joten ei asiasta mitään kynnyskysymystä muodostunut.

Sauna lämpeni, ja yhdessä Punahilkka ja Susi saunoivat, sillä Punahilkka oli ujostelematon ja reipas hilkka, joka ei kainostellut minkäänlaisia susia. Saunottaessa Punahilkka kysäisi arveliko Susi viihtyvänsä Punahilkan seurassa pitempäänkin kuin vain tämän yhden ehtoon ja yöntietämän. Susi sanoi hyvin viihtyvänsä, ja niin sitten sovittiin, että vasta sunnuntaina yhdessä lähdettäisiin pois: Punahilkka kotiinsa ja Susi työpaikalleen, joka oli toisella paikkakunnalla.

Yö oli jo pitkällä ja yöpuulle käynti alkoi olla mielessä. Yhtäkkiä Susi ehdotti, että halutessaan Punahilkka voisi kyllä nukkua Suden vieressäkin. Ei Punahilkalla ollut mitään sitä vastaan; olihan lämpimän suden vieressä toki mukavampaa kuin yksin itsensä vieressä.

Ja totuuden nimissä on sanottava, että Punahilkalla oli kyllä vähän ketunhäntiä kainalossa, niin sudenpesässä kuin oltiinkin. Sillä 52 ikävuodestaan huolimatta Punahilkka oli nimittäin vielä varsin vetreä, viriili ja energinen hilkka, jota ei yhdenkään suden kannattanut aliarvioida.