Huokaisten Punahilkka palaa tapahtumiin, joita susipolulla seuraavaksi tapahtui. Tämäkin ilta ja yö loppuivat aikanaan, mutta aivan liian pian, niin kummastakin tuntui. Aamulla Suden kuten myös Punahilkan oli taas lähdettävä töihinsä ja tehtäviinsä.

Onneksi ero ei kuitenkaan ollut lopullinen. Susi kertoi viikon kuluttua lähtevänsä työmatkalle ulkomaille. Halusiko Punahilkka lähteä mukaan? Matka ajoittuisi viikonloppuun, vain kaksi työpäivää joutuisi Punahilkka ottamaan vapaata töistään. Olisiko se mahdollista?

Sen enempää aikailematta Punahilkka sanoi lähtevänsä. Pieni viikonloppumatka miellyttävässä susiseurassa oli mitä parhainta mielenvirkistystä pimeisiin ja sateisiin syyspäiviin. Vaikka ei Punahilkka apeasta mielestä ollut kärsinyt enää aikoihin. Siitä oli Susi viesteineen, vierailuineen ja muine huomionosoituksineen pitänyt hyvän huolen.

Niinpä kehotti Susi Punahilkkaa varaamaan seuraavan viikonlopun yhteistä matkaa varten. Sudella olisi tietysti töitä ja velvollisuuksia, mutta yhteistä aikaakin löytyisi varmasti. Ja Suden hoitaessa velvollisuuksiaan, voisi Punahilkka omin päin tutustua paikalliseen elämään ja kulttuuriin.

Ehdotus tuntui Punahilkasta jännittävältä. Jos hän olisi arvannut, kuinka jännittäväksi kaikki oikein muodostuisikaan, olisi hän ehkä toisenkin kerran harkinnut lähtöä. Mutta kun ei arvannut, niin innoissaan alkoi odottaa lähtöpäivää.