Minä en ryhtynyt omia kuvitelmiani saattamaan miehen tiedoksi. Kirjoitin hänen aloittamaansa tarinaa, jossa päähenkilöinä olivat mies itse, luultavasti hänen vaimonsa ja vielä kolmas, kuvitteellinen henkilö. Mitä syytä minulla olisi sotkea itseäni tarinaan mukaan aivan ventovieraitten tai jopa mielikuvitushenkilöitten kanssa? Sen sijaan tartuin oitis miehen viestin alussa mainitsemaan ”kiusaamiseen”.

”Huomenta pimeästä ja koleasta Suomesta! :)
Jos Sinusta tuntuu, että kiusaan tai muuten häiritsen Sinua ja elämääsi, lopetan heti paikalla. Sellainen nimittäin ei ole tarkoitukseni, kuten jo aiemmin mainitsin.
Jos haluat minun jatkavan tarinan loppuun, asia on ok.
Muista, että kyse on Sinun tarinastasi, ei minun, vaikka minä sitä jatkamaan ryhdyinkin. En siis aio sotkea kuvitelmia omista tuntemuksistani ja niitten kuvailusta tähän. Se on kokonaan toinen tarina... :) Ja olethan sellaisia jo moniakin lukenut, vaikka hiukan eri tapahtumista kertovina.
Tiistaina täällä satoi jo räntää, täksi päiväksi on luvattu oikein kunnolla lunta...
Talvi tulee!

S

Yllä olevaan viestiini ei minun tarvinnut odottaa vastausta kuin pari tuntia. Jo vastaamistahti kertoi, mitä mieltä mies oli lopettamisesta. Samaa kertoivat viestin otsikko ja sisältö.

”Älä lopeta!

Huomenta sinne kylmenevään Pohjolaan,

Viestilläni en mielestäni vihjaillut mitään lopettamisesta, lähinnä toin esiin positiivisen näkemykseni hienosta tavastasi kirjoittaa ja mielikuvituksesi erinomaisesta käytöstä. Jatka siis ihmeessä niissä puittein kun sinulla on aikaa siihen. Kreikan tarina tuntuneekin olevan jo hieman lopuillaan.

Eilen leikkelin ruusuja todeten vielä yhden kukinnan täyttävän väreillään pensaamme. Viileät kelit tännekin lakkojen keskelle on tulosssa mutta ei laisinkaan verrattavissa Pohjolan viileissi...

Terkut, J”

Niin minä sitten sinkautin bittiavaruuteen taas uuden tarinanpätkän. Jos totta puhun, olisin ollut hieman pettynyt, mikäli miehelle olisi ollut yhdentekevää, jatkanko vai lopetanko. Totta kai itsetuntoani ja luultavasti turhamaisuuttanikin hiveli se, että mies kehui kirjoituksiani ja oli luultavasti jäänyt jo aivan koukkuun niihin.

Niinpä latasin taas lisää aineksia tarinaan, sillä mielikuvitusta minulta ei tosiaankaan puuttunut. Ainoa asia, jossa olin vähän epävarma, oli se, että kun en miestä vielä kovin hyvin tuntenut, en ihan tiennyt, miten pitkälle voisin mennä. Toisaalta olihan hän jo aikaisemmin sanonut, että rajoina olivat vain taivas ja oma mielikuvituksemme. Ja ainahan kaiken voisi lopettaa juuri siihen paikkaan, jossa sietokyky tuntui ylittyvän.

Pian sain taas vastauksen.

”Tervehdys, S.

Hienosti jaksat kirjoittaa ja yhtä tarinan hekumallisinta hetkeä pidentää, jännitys kasvaa korkeuksiin arvaamattomiin. Kävin katsomassa olisiko Kreikan tarinaasi tullut jotakin uutta mutta eivät ole päivittäneet sitten 12.10. Pitänee siis odottaa.

Päivästä on tullut perin aurinkoinen joskin hieman kolea. Lunta ei täällä ole, siinä suunnassa kuulemma jo on tullut parina päivänä.

Terkut, J”

Tyytyväisenä kuin kermakupilla käynyt kissa tarinan saamasta vastaanotosta kirjoitin seuraavaa:

”Hei!
Kiitos viestistä!

Älä nyt vain luule, että odotan Sinulta kommenttia jokaiseen tarinanpätkään, jonka bittiavaruuteen luettavaksesi lennätän. Toki saat kommentoida, jos haluat, mutta mitään velvollisuutta ei Sinulla siihen ole.
Kirjoittelen tarinaa eteenpäin, mutta sen verran kysyn toiveitasi, että haluaisitko minun pistävän vähän mutkia suoriksi, vai onko tällainen hiipivä, joskus, oikeastaan aika useinkin, syrjäpoluille eksyvä kerronta enemmän mieleesi? Minulla tuppaa olemaan vähän taipumusta sellaiseen... :))))

Toinen tarkentava kysymykseni kuuluu, saanko ottaa aivan vapaat kädet kirjoittaessani?
En nimittäin haluaisi missään tapauksessa loukata Sinua, tunteitasi tai vaimoasi.
Joskus vaan mielikuvitukseni lähtee sellaiseen kiitoon, etten saa sitä suitsittua hiljaisempaan menoon, vaikka kuinka yrittäisin.

Yllä oleviin kysymyksiin toivoisin siis vastaustasi.
Täällä on ulkona kylmää ja sateista, mutta sisällä lämmintä ja kotoista. Ruusuista ei kyllä tietoakaan... :)

S"

Vaikka mies oli käsittääkseni töissä, tuntui hänellä olevan hyvää aikaa lukea tarinoitani ja sen lisäksi vastailla viesteihini. Nyt hän kirjoitti näin.

”Hyvä S,

Annan kommenttejani silloin kun minusta tuntuu että kirjoittelusi sen ansaitsee ja silloin kun minulla muuten vaan on sellainen tunne, toivon että se ei sinua hâiritse. En pidä sitä velvollisuutenani, kaukana siitä. Toisinaan vaan on mieltä ylentävää saada kommentteja sekä antaa kommentteja.

Mikäli kiemurtelet syrjäteille niin pahakseni en lainkaan laita erityisesti mikäli se on kirjoittajalle tavanomainen taipumus :) , minähän olen kirjoittanut vain tarinan alun joka sellaisenaan pysyy muuttumattomana, tarinan jatko on sinun käsissäsi ja täysin vapaasti sinun käsissäsi.

Ja edellistä toistaakseni, sinun mielikuvituksesi (?ja kokemuksesi?) puhuu nyt, sinulla on siis täysin vapaat kädet muotoilla jatkosta juuri sellainen kuin itse haluat, antaa tarinalle sellainen ilme mikä sitten vastanee omia mielikuviasi tai olettamiasi minun kuvitelmia. Suitsutusta vaan peliin. En ole helposti loukkaantuvaa lajia joten no panic.

Oli aamulla videokokous Suomen kanssa, he näyttivät kokoushuoneensa ikkunasta lumisia maisemia, vaihdokkina näytin heille kukkivia ruusujamme ja leikkaustaan odottavaa nurmeamme. Eivât ole onnenlahjat aivan tasoissa.

Terkut, J”

Nyt olin saanut selkeät vastaukset kysymyksiini ja niinpä annoin palaa vielä yhden jakson verran samana iltana. Olin itsekin kuin huumassa kirjoittaessani tarinaa. Siinä oli jotain maagista. Olimme Jarkon kanssa ”tutustuneet” vain parisen viikkoa sitten. Emme tienneet toisistamme oikeastaan yhtään mitään, Jarkko minusta vielä vähemmän kuin minä hänestä.

Silti oli välillemme muodostunut yhteys, joka oli aivan käsinkosketeltavan intiimi. Nautin suuresti kirjoittaessani tarinaa ja odotin innokkaasti Jarkon reaktioita, vaikka olinkin sanonut, etten odottanut kommenttia jokaisen jakson jälkeen. Se piti kyllä paikkansa, mutta jos tauko oli kovin pitkä, aloin heti mielessäni epäillä, että nyt olin ylittänyt jonkin rajan ja katkaissut sen hennon yhteyden, joka välillemme oli syntynyt.