Ei ehtinyt Punahilkka kauaa aprikoida suden iholla näkyvien jälkien syntyhistoriaa, kun hän jo sai uutta pohdittavaa. Tikarinsa esiin vetäissyt ja sillä edestakaisin sohiva mustaparta oli ilmeisesti saanut riittävästi rohkeutta hyökätäkseen, sillä ilman sen kummempia varoituksia hän äkkiä kamalasti karjaisten kävi suden kimppuun tikari tanassa. Ellei susi olisi ollut niin ketterä ja nopealiikkeinen, olisi veitsi viiltänyt häntä pahemman kerran.

Mutta taitavasti susi väisti hyökkäyksen ja päästi suustaan niin karmivan äänen, että veitsenheiluttaja perääntyi nopeasti omiensa joukkoon. Sieltä alkoikin kuulua sellainen pulina ja polotus, ettei paremmasta väliä. Naiset tuijottivat hehkuvin silmin suden paljasta vartaloa, ja ihastunutta kuiskuttelua ja kikatusta kuului heidän joukostaan. Miehet taas huutelivat Punahilkan ymmärryksen mukaan loukkaavia ja herjaavia sanoja heille kahdelle vaaleaihoiselle vääräuskoiselle ja yrittivät paimentaa ihastuneita, sudesta selvästi kiinnostuneita naisia syrjemmälle.

Silloin näki susi hetken koittaneen. Hän sieppasi maasta takkinsa, tarttui Punahilkkaa rivakasti käsipuolesta ja alkoi retuuttaa häntä väljemmille vesille pois ahdistavasta ja arvaamattomasti käyttäytyvästä väkijoukosta. Selvä tavoite näytti sudella olevan, sillä määrätietoisesti suuntasi hän kohti lähistöllä olevaa hotellia sen mainoskylttejä tavaillen. Arabiaahan ne olivat, mutta sen verran niistä selvää sai, että majoituslaitos oli kyseessä, ja sinne susi nyt Punahilkkaa kiikutti.

Hotellin ovesta sisälle päästyään vetäisi susi takin päälleen ja esitteli itsensä Punahilkalle. Hän kertoi olevansa puoliksi vapaaehtoisella lomamatkalla tässä kaupungissa. Puoliksi vapaaehtoinen tarkoitti sitä, että eräs suomalainen hilkka oli hänet ottanut ”varamiehekseen” lähtiessään tänne safarille. Safariseuraksi ei häntä kuitenkaan ollut kelpuutettu, vaan hilkka oli lähtenyt sarvikuonoja katselemaan julkkisseurassa, ja susi oli jätetty kuin nalli kalliolle kaupunkiin aikaansa kuluttamaan.

No, kuluihan se aika täällä täysihoidossa nähtävyyksiä katsellen. Ja nyt oli vielä noin soma suomalainen hilkka osunut vahingossa kohdalle. Nythän voitaisiin yhdessä viettää aikaa, tutustua kaupunkiin ja suden puolesta vaikka toisiinsakin oikein perinpohjaisesti. Vai oliko Punahilkalla muuta seuraa ja tiedossa olevaa ohjelmaa? Ei kai noin soma hilkka kuitenkaan ihan yksin täällä musulmaanien maassa matkustellut?

Punahilkka kertoi millaisessa seurassa hän Afrikkaan oli tullut. Ja nyt kyllä olisi hänen jo kiiruhdettava takaisin omaan hotelliinsa, sillä hänen seuralaissutensahan ei tiennyt mitään hänen retkistään ja oli varmasti jo hyvin huolissaan. Tuhannet kiitokset lausui Punahilkka sudelle tämän urheudesta ja rohkeudesta. Saisiko Punahilkka suden osoitteen, että voisi vielä kotimaahan tultuaan ottaa yhteyttä ja kiittää tätä kaikesta avusta ja huolenpidosta.

Susi kaivoi muistikirjan taskustaan ja alkoi raapustaa siihen osoitettaan. Hän repäisi lehden irti ja ojensi sen Punahilkalle. Kun Punahilkka tarttui paperiin, vetäisi susi hänet äkkiä syliinsä, painoi suunsa Punahilkan punaisille huulille ja suuteli niin, että Punahilkka luuli pyörtyvänsä.