Nyt mun on sanottava, etten ainakaan just tähän hätään keksi enempää kirijotettavaa pyykkäyksestä. Johan sitä tuossa tuliki. Mutta jos mulle myöhemmin tuloo mieleen jotain, niin palaan sitte asiaan. Oikeastaan heti tuli yks juttu, joka kertos siitä, miten pyykkäyksestä tai pesukoneesta voi saaha aikaan melekeen avioeron, mutta ne liittyy niin hatarasti aiheeseen, että olokoot. Katotaan, jos joskus muullon tuntuu mukavalta siitä asiasta kirijottaa.

Mää jostain säätievotuksesta olin kuulevinani ja näkevinäni, että hellesäät tai ainaki lämpösemmät kelit pitäs taas tulla Suomeen näijen kylymien ja sateijen jäläkeen. Eilen vaikuttiki jo siltä, ku aurinko paisto ja tuuli kovasti, mutta lämpösesti. Se oli kumminki eilen se, ja tänään saa taas vetää sukkia jalakaasa ja takkia päälleen, ku tässä läppärin ääressä istuu. Taivas on ollu pilivessä koko päivän, mutta ei sentään satanu oo. Lämpötila ei oo noussu palijokaan viijentoista asteen yläpuolelle. Pikkusen tuuloo, niin että vois olla toiveita noijen pilivien häipymisestä pois. Mutta katotaas ny, mitä tuleman pitää.

Ku mää oon ollu niin ahkerasti pyykkirannassa, nii tää reaaliaikanen elämä on melekeen kokonaan jääny pähkimätä täällä. Mää aikasemmin jo kerron, että viime viikolla mun autosta kuulu aivan kaamea paukahus, ku mää olin kääntymässä parkkipaikalta tielle. Nuevojaki kyselin, ja joku Eemeli, oisko ollu ihan Vaahteramäiltä arveli, että putkessa oli ehkä polttanu. Kiitos vaan arvelusta, vaikken mää siitä ny hullua hurskaammaks tullukaan. Tuon ”putken” mää kuvittelin tarkottavan pakoputkea.

Autolla pysty kumminki ajamaan, mutta mää olin huomaavinani, että se väänsi ohojausta oikealle. Tein oikeen pikkutestinki, ja kyllä se vaan siltä vaikutti. Mää kyselin sitte neuvoja kaikilta, joien vaan pikkusenki aattelin jotaki autoista ymmärtävän. Ensimmäinen arveli, että iskarit kannattas vaihattaa jossaki vaiheessa. Kiire ei kuulemma ollu. Pitäs joskus kokeilla kuoppasella tiellä niijen toimivuutta. Tää ensimmäinen oikeen rynkytti autoa tätä arviota tehessään. Sillä oli siis jonkinmoista näppituntumaa asiaan. Mutta muuta ei osannu sanoa. No, miten ny olis osannukaan, ku ei autoja päivittäin eikä viikottainkaan korijaillu.

Seuraavalta mää kysyin neuvoja puhelimessa. Näkemätä se sano, että jos autosta tuommonen paukahus kuuluu, ei sitä voi kuitata ”kappas, mikä ääni” –lausahuksella. Huoltoon ja kiireesti! Saattaa olla vaikka nivel poikki, ja jos on, niin kohta ollaan Mehtähallituksen puolella. Tuosta diaknoosista mää säikähin jo niin, että heti arkena päätin tilata huoltoajan, ku tyttöki vielä tarvihtoo autoa lainaan loppuviikosta.

No, arki koitti, ja mää soittamaan huoltoliikkeeseen. Siellä oli monen viikon jonot, mutta mun käskettiin tulla pikahuoltoon. Siellä asia katottas. Mää päätin tehä niin. Mulla oli tarkotus vielä ajaa autolla illansuussa, mutta sitten kolomas konsultti, semmonen, joka nykyäänki on aina nyrkit mustina ja könyää jonku kärryn alla sano, että sillä ei saa ajaa muualle ku huoltoon ja sinneki hitaasti. Se arveli, että vika on etupyörän nivelessä, laakerissa tai jarrussa. Minä uskon tätä ohojetta enkä sitte ajanu autolla enää sinä päivänä.

Ku aamu koitti, mää lähin jo ennen kaheksaa köryyttelemään huoltamolle päin. Yhessä kiertoliittymässä, ku vaihon kaistaa, meinasin mennä toisen eteen ja meninki, mutta onneks se toinen ehti reakoija nopeasti. Mää en vaan nähäny sitä siinä takana tai melekeen sivullahan se oli. Kyllä mun vähä kouras rinnasta, mutta onneks ei käyny mitenkään.

Huoltamolla nuori, mukava miehenalaku kyseli ensin, mitä oikeen pitäs kahtoa. Ku mää kerron siitä paukahuksesta, se epäili heti, että sieltä ois menny jousi. Silimällä päältä päin kahtoen se ei kumminkaan nähäny siellä mitään. Auto nostettiin sitte pukkien päälle ja mää jäin oottamaan, mitä sieltä löytyy.