Näitä asioita pohtiessa olimme tulleet takaisin venerantaan. Oli aika lähteä vesille, sillä kumpikin tiesi, että sille asialle, mitä varmasti tulisimme yhdessä puuhaamaan, emme tarvinneet silminnäkijöitä tai yleisöä. Vesilinnut ja norpat eivät meitä häirinneet, mutta kaikki muu, erityisesti ihmiset olivat liikaa.

Mies oli kokenut veneilijä, enkä minäkään ensimmäistä kertaa veneessä ollut. Miehen vene oli tavallinen, katettu moottorivene, ei suuren suuri, mutta ei aivan mitätönkään. Sisällä pystyi hyvin yöpymään ainakin pari ihmistä. Koska mies enimmäkseen liikuskeli vesillä yksin, ei kajuutan tilaa tarvittu muuhun oleskeluun, vaan se oli kokonaan makuutilana. Jos mies ei ajanut venettään, saattoi hän loikoilla vaikka lukemassa kirjaa, ratkomassa sanaristikoita tai deittailemassa valmiiksi levitetyllä vuoteella.

Mutta nyt oli ensin päästävä väljemmille vesille laiturista, vaikka juuri ketään muita ihmisiä ei paikalla liikuskellutkaan. Mies käynnisti veneen ja suuntasi sen nokan ulapalle. Minä en tätä järveä tuntenut lainkaan, joten en ryhtynyt kyselemään, minne olimme menossa, saati neuvomaan, minne meidän kannattaisi mennä. Annoin miehen päättää niistä asioista, hänhän tässä kippari oli.

Ajelimme varmaan puolisen tuntia johonkin suuntaan. Muutamia venekuntia tuli vastaan, mutta muuten vesiliikenne oli hyvin rauhallista. Elettiin heinäkuun loppua, ja kiihkein lomakausi alkoi olla lopuillaan. Kaiken lisäksi oli maanantaipäivä. Viikonloppuveneilijät ja mökkiläiset olivat palanneet kotiin jo edellisiltana.

En muista, mitä juttelimme siinä ajellessamme. Luultavasti kyselimme hiukan toistemme elämästä ja muusta sen kaltaisesta. Minä saatoin kertoa avioliitostani, joka juuri oli päättynyt. Mieskin varmaan kertoi jotakin omastaan, ainakin sen, että avioelämä ei kukoistanut, ja puolisoitten välinen kanssakäyminen oli ahdistavaa. Oikeastaan sitä ei ollut lainkaan, ellei oteta lukuun normaalia, tavallista arkielämää ja sen pyöritystä.

Sitten mies pysäytti veneen ja heitti ankkurin järveen. Sää oli lähes tyyni, joten ankkuroidussa veneessä oli ihan mukava olla, kun se ei heilunut tuulessa sinne tänne. Oli aika siirtyä sisätiloihin. Muistan, että minua jännitti, mutta ei mitenkään mahdottomasti. Tiesin, mitä oli tulossa, ja halusin sitä enemmän kuin mitään muuta tällä hetkellä. Luultavasti miestäkin jännitti, taisimme siitä asiasta vaihtaa muutaman sanankin. Olimme kuitenkin päätöksemme tehneet, ja ne muutamat hetket, jotka olimme tähän mennessä yhdessä viettäneet, olivat vain vahvistaneet päätöstämme.