Liisa melkein arvasi, kuka häntä puhelimitse tavoitteli, eikä väärin arvannutkaan. Olisi tehnyt mieli jättää kokonaan vastaamatta, mutta sitten olisi taas myöhemmin saanut selitellä ummet ja lammet menoistaan ja vastaamattomuudestaan. Parasta oli kai vastata ja sanoa vaikka, että oli kovassa päänsäryssä eikä jaksaisi nyt puhua mistään eikä ainakaan menneistä tai tulevista treffeistä, joita Pekka varmaankin jo suunnitteli.

Liisa huuteli luuriin haloota yrittäen saada äänensä kuulostamaan mahdollisimman heikolta sairaan ääneltä. Mutta Pekka oli nyt niin täynnä kiukkua ja pyhää vihaa Liisaa ja hänen sulhastaan kohtaan, ettei kuunnellut Liisan äänensävyjä, vaan linjan auettua alkoi oitis paasata omaa katkeruuttaan tuutin täydeltä.

Hän ei ollut lähtenyt satojen kilometrien päähän pilkattavaksi. Rehellisin kihlausaikein oli hän lähtenyt eikä voinut siksi ymmärtää, mitä varten Liisa kohteli häntä noin halpamaisesti. Siellä nyt varmaan naureskeli sulhasensa kanssa hänen hyväuskoisuuttaan ja lapsellisuuttaan. Sellaista ei Pekka ansainnut eikä myöskään aikonut sietää. Liisan piti tehdä valintansa ja ilmoittaa se Pekalle selkeästi mahdollisimman pian. Narriksi ei Pekka aikonut ruveta.

Liisa kuunteli aikansa vähän ihmeissään. Mistä ihmeestä Pekan korviin oli kantautunut, että Liisa piti häntä pilkkanaan? Hehän olivat eronneet sulassa sovussa, vaikka Pekka hiukan surkea ja apea oli ollutkin rukkaset saatuaan. Nyt ei näyttänyt hyvältä. Pekka täytyi saada kiireesti rauhoittumaan ennen kuin mitään peruuttamatonta tapahtuisi.

Kun Pekka seuraavan kerran veti henkeä paasauksensa lomassa, käytti Liisa tilaisuutta hyväkseen. Hän alkoi itkeä tuhrata. Mitä Pekka oikein tarkoitti? Miten hän saattoi loukata Liisan herkkää mieltä tuollaisilla syytöksillä ja epäilyillä? Liisahan oli luvannut ottaa kihlauksen purkamisen esille sulhasensa kanssa, nyt kun hän oli tavannut Pekan ja huomannut, miten hyvä mies tämä oli.

Hehän olivat Liisan muistin mukaan sopineet, että kumpainenkin miettisi omalla tahollaan vielä yhteisen elämän kannattavuutta. Oliko Pekka unohtanut sen? Miksi tämä alkoi painostaa Liisaa? Eihän Liisa nyt vielä yhdessä yössä ollut ehtinyt päätöstään tehdä. Asia oli sentään melko vakava.

Liisa ahdistui tuollaisesta painostuksesta. Nyt oli varmaa, ettei uni tulisi ensi yönä silmään, kun hän muutenkin oli niin herkkäuninen ja herkkä ja tunteva ihminen muutenkin. Eikä hän sitä paitsi ollut vielä ehtinyt puhua sulhasensa kanssa. Ei sellaista asiaa puhelimessa käsitelty, eivätkä he olleet sulhasen työkiireitten vuoksi ennättäneet vielä tavata.

Liisa alkoi oikein nyyhkyttää, eikä puheesta enää tullut mitään. Pekka hätääntyi. Eihän tämän näin pitänyt mennä. Miten asiat taas yhtäkkiä kääntyivät aivan päälaelleen. Pekka tässä oli uhri ja vääryyttä kärsinyt. Nyt hän ykskaks Liisan puheitten mukaan loukkasi Liisaa ja pahoitti tämän herkän mielen, jopa yöunet onnistui hän Liisalta pilaamaan.

Jossain takaraivossaan Pekka kyllä tajusi, että asiat vääntyivät nyt aivan eri malliin kuin niiden olisi kuulunut vääntyä. Mutta ei hän osannut mitenkään puolustautua nyyhkivää Liisaa vastaan. Hän alkoi kiireesti pyydellä anteeksi ja lohdutella Liisaa. Ei hän mitään pahaa ollut tarkoittanut. Tässä täytyi nyt olla jokin väärin ymmärrys. Liisan piti nyt lopettaa itkeminen, ja sitten juteltaisiin rauhallisesti.