Soile oli ennen avioliittoaan matkustellut paljonkin ulkomailla ja hän oli kohta kuin kotonaan täälläkin. Mikko taas ei juurikaan ollut matkustellut eikä osannut englannin kieltä. Tytär osasi englantia, mutta hän oli muuten kokematon matkailija. Helinä poikansa kanssa ei myöskään ollut matkustellut paljoa.

Monenlaista pientä ongelmaa ilmeni. Mikolla oli ollut eturauhasvaivoja jo usean vuoden ajan. Hänen oli aina tiedettävä, missä lähin wc on, muuten oli piru merrassa. Etukäteen oli tuotakin asiaa jo vatvottu ja siihen varauduttu, mutta ihme kyllä siitä ei suurempaa harmia ollut koko matkan aikana.

Suurimmaksi huolenaiheeksi muodostui se, kun Mikko sai ankaran vatsataudin juuri sinä päivänä, kun illalla olisi ollut lähtö yöjunalla Kairoon. Mikko oli heikossa kunnossa ja suunnitteli jo koko matkan perumista. Taas oli pysyteltävä vessan lähistöllä, sillä vatsa saattoi tyhjentyä rajusti milloin tahansa. Iltaa kohti Mikon vointi kuitenkin koheni sen verran, että asemalle lähdettiin. Kun oli päästy vaunuun ja Mikko sai asettua pituudelleen, alkoi elämä hänen osaltaan vähän kerrassaan kirkastua.

Mutta nyt aiheutti tytär Soilelle päänvaivaa. Jo lentokentällä lähdettäessä oli hän valittanut huonoa oloa. Soile arveli sen johtuvan matkajännityksestä, ja kehotti tytärtä kaikesta huolimatta syömään ja juomaan niin normaalisti kuin vain pystyisi. Sepä olikin helpommin sanottu kuin tehty. Kuumassa ilmastossa olisi ollut erityisen tärkeää huolehtia riittävästä juomisesta. Mutta pakottaakaan ei voinut, ja niinpä tytär kulki lähes henkilaitana varjopaikkoja etsiskellen ja valitellen huonoa oloa. Sen verran hän pystyi juomaan ja syömään, ettei aivan kokonaan kuivunut, mutta varmasti matkasta jäi paljon kokematta.

Helinä taas oli isänsä lailla hyvin varovainen ihminen. Lisäksi hän oli kuullut, että juuri Egyptissä useimmat matkustavaiset saivat vatsataudin. Niinpä hän varoi syömästä ja juomasta kaikkea vähänkin epäilyttävää ja vahti samalla, ettei poikakaan syönyt. Molemmat taisivat kuitenkin vatsataudin jossakin muodossa sairastaa kaikista varotoimenpiteistä huolimatta. Lisäksi Helinä sairastui vielä kurkkukipuun, jonka vuoksi oli kutsuttava lääkäri hotellihuoneeseen.

No, kokemus sekin. Se jatkui vielä pikkuepisodilla, kun Soile päätti tehdä Helinälle pienen kämmin. Kun egyptiläinen, englantia puhuva lääkäri oli lähtenyt ja Soile tyttärineen mennyt omaan huoneeseensa, valitsi Soile Helinän huoneen puhelinnumeron ja Helinän vastatessa Soile lääkäriksi tekeytyen alkoi englanniksi kysellä Helinän vointia ja antaa lisää hoito-ohjeita. Pahaa-aavistamaton Helinä ei epäillyt mitään, vaan kiltisti alkoi heikolla englannin kielellään tehdä selkoa tilastaan ja voinnistaan. Ties miten pitkään juttu olisi jatkunut, mutta Soilea rupesi naurattamaan, ja vasta siinä vaiheessa Helinä tajusi, kuka tuo ”valelääkäri” oli.

Soile taisi olla koko porukan tervein, vaikka hän söi ja joi surutta kaikkea, mitä tarjottiin. Kyllä häneenkin pieni ”jalla” iski, sillä Kairossa oltaessa vatsa tyhjeni yhtenä iltana molemmista päistä, mutta sitten tauti oli ohi. Eräällä toisella samalla matkalla olleella oli huonompi tuuri. Pyramideilla oltaessa hän yhtäkkiä lyyhistyi maahan, ja sitten häntä vietiinkin ambulanssilla kairolaiseen sairaalaan tiputukseen. Häneen oli iskenyt ”jalla-jalla-jalla”.