Meneillään oleva postausviikko oli siitä erikoinen, että tähän mennessä jokaiselle viikonpäivälle oli saatu yksi postaus. Viime aikoinahan tilanne oli usein ollut sellainen, että alkuviikko sulateltiin edellisen viikon postauksia niitä kommentoiden milloin ahkerammin, milloin laiskemmin. Kun sitten alkoi vaikuttaa siltä, että viikko livahtaisi käsistä ilman ainuttakaan postausta, ryntäsivät muutamat, yleensä samat kirjoittajat lähes hädissään foorumille kuin osoittaakseen, ettei täällä ainakaan nukuttu.

Mutta nyt oltiin jo torstaissa, ja postauksia oli tipahdellut tasaisella yhden postauksen päivävauhdilla. Kyseinen torstai oli muutenkin hiukan poikkeava päivä. Se oli valon juhlan päivä, jota varsinkin maamme toista kotimaista kieltä puhuva väestö vietti innokkaasti neitoja valiten ja vanhaa legendaa muistellen.

Kärpänen muistelee, että aikaisemmin oli tämäkin päivä saanut monia postaajia liikkeelle. Olihan aihe ”helppo”. Tällaista juhlaa vietettiin tällä päivämäärällä ja siihen kuuluivat tällaiset perinteet. Niistä itse kukin otti itselleen sopivimmat ja kertoili sitten valinnoistaan muille sekä toivotteli tietysti hyvää juhlapäivää toisille lukijoille.

Mutta nyt näyttivät nuo postausten kulta-ajat olevan taakse jäänyttä elämää. Päivä kirvoitti vain yhden kirjoituksen, joka sekin oli AMP: n väännös asiasta aivan toiseksi. Postauksen lopussa oli hän taas muistanut mainita sen, kuinka monta kolallista lunta oli hän siirtänyt paikasta A paikkaan B. Kukapa sen kissan hännän nostaisikaan, ellei kissa itse (Kärpäsen huom!)?

KHÄ, joka Kärpäsen käsityksen mukaan tunsi jonkinlaista vetoa vanhoja uskomuksia yms. kohtaan, aloitti kommentoinnin. Hänellä siis väitteistään huolimatta juhlahössötyksensä keskellä liikeni aikaa kuluttaa sitä myös virtuaalimaailmassa. Kommentissaan hän korosti po yön pituutta viitaten lausahduksellaan ilmeisesti siihen, että kyseistä yötä tosiaankin oli aiemmin pidetty vuoden pisimpänä ja pimeimpänä. Sitä valostamaan tuli valkoisiin pukeutunut neito kynttiläkruunu päässään ja punainen vyö uumallaan pullakoria käsivarrellaan kantaen.

Nykyisinhän tiedämme toki, miten väärässä tuolloin oltiin. Pimeintä yötä vietetään vasta noin kymmenen päivää myöhemmin, ja silloin on juhlan sankarina aivan joku muu. Yllätys ei liene se, että sankaritar on vaihtunut sankariksi (Kärpäsen huom!).

Muut postaukseen tulleet kommentit vaikuttivat siltä kuin kommentoijat eivät oikein olisi tienneet, mitä sanoa. Niinpä sitten sanottiin jotakin, vaikka oikeastaan mitään asiaa ei ollut. Säästä yritettiin vääntää jutunjuurta. Sehän on varsinainen kestoaihe ja aina niin yllättävää on se, että talvella sataa lunta ja on pimeää. Kyllähän siitä nyt kannattaa kommentissaan mainita, jos vaikka muut eivät sitä ole itse havainneet.

VRK yritti esittää sääennustustaan riimitellen saaden VL: n haltioituneisiin huudahduksiin. Siitä hän innostui keksimään riimitykselle vielä jatkoakin. Miten se onnistui, siitä ei Kärpänen sano enää mitään.

AMP: n valonjuhlaparodioinnin kommentoinnin päätti TKO, joka palasi päivän varsinaiseen ja oikeaan aiheeseen.  Kaunis oli ollut neito sähkökynttilät pitkillä kutreillaan. TV:stä oli kuva nähty, eikä voinut neitoa moittia.

Mahtoiko juhla, jota useimmat eivät tainneet edes mitenkään juhlia, väsyttää postaajat perin pohjin, kun perjantaina ei kukaan kastellut kynäänsä virtuaaliseen musteeseen. Mutta lauantaina saatiin viikolle päätös. RR postasi videon kera tulevasta suuresta juhlasta. Yksinäistä ja vähävaraista ihmistä tuppasi mokoma juhla ahdistamaan. Tunsiko kukaan muu samoin?

TKO, joka Kärpäsen käsityksen mukaan oli myös iäkkäämpi yksinasuja, kertoi saaneensa hiukan helpotusta ahdistukseensa, kun oli lähikaupasta löytänyt tarvitsemansa eikä siis tarvinnut lähteä kaupunkiin ruuhkan jalkoihin.

Myös seuraavaksi kommentoinut VV taisi kuulua sarjaan ”seniorikansalaiset”. Hänkään ei pitänyt pakon tunteesta, jota kaikenlainen hössötys asian ympärillä aiheutti. Mutta sitä ei Kärpänen kyllä käsitä, miten ”viisaat päättäjät” voisivat olla vastuussa moisesta hössötyksestä, jos VV sitä lausumallaan tarkoitti. Eiköhän hössötys tai hössöttämättä jättäminen ole jokaisen ikioma valinta. Kaikesta ei sentään liene tarpeen syyttää muita, vaikka se niin mukavaa olisikin.

AVK ei kommenttinsa perusteella hössöttänyt. Häntä ei myöskään toisten hössötys ahdistanut. Hymyä vain tuppasi suupieleen. Pieni ilo toisille toi itsellekin hyvän mielen, tuumasi AVK ja toivotteli samanlaisia mukavia päiviä kaikille.

Vaikka RR yleensä vältti kaikenlaista poikkipuolista sanomista ja oli ennemmin hiljaa kuin sanoi kovin kärkkäästi, ei Kärpänen voi hänen vastauksestaan AVK: lle olla aistimatta pientä, hymyyn verhottua piikkiä. Oliko se siellä oikeasti, sitä on vaikea tarkalleen sanoa, mutta Kärpänen voi kyllä hyvin kuvitella, että tuollainen AVK: n harrastama hurskastelu kirpaisi RR: aa pahemman kerran. Ihana oli kuitenkin, kun vielä saattoi oman kodin lämmöstä nauttia.

KHÄ ei kommentissaan tällä kertaa hössöttänyt. Mainitsipa vain, että kaikille eivät kodin kynttilät yhtä kirkkaasti ja auvoisasti loistaneet. Kohtaloita oli monenlaisia.

Oliko letunkeittäjä sitten tuntenut jonkinlaisen piston rinnassaan RR: n postausta lukiessaan. Niin voisi päätellä, kun luki hänen kommenttiaan. Joka tapauksessa hän ainakin aikoi juhlia oikein olan takaa, sanokoot muuta mitä hyvänsä. Ja oli niitä huolia muillakin. Toiset vain, ilmeisesti juuri letunkeittäjä ja laatikonpakastaja itse, pitivät ne omana tietonaan levittelemättä niitä muiden tietoon.

Jaa, jaa, olikohan asian nyt aivan noinkaan? Olihan moneen kertaan saatu lukea kaikenlaisesta, mitä letunkäryyttäjän elämässä oli tapahtunut, ja tässäkin kommentissa mainittiin taas asioiota, joiden voisi ajatella olevan juuri noita ”huolia”. Mutta ilmeisesti huolista puhuminen oli vain muutamien etuoikeus, toiset vaietkoot.

Taas näytti RR vastauksessaan, mitä on se oikeanlainen sydämen sivistys, josta niin monet olisivat edes pienen palan itselleen tahtoneet omistaa. Provosoitumatta hän toivotteli niin letunkeittäjälle kuin KHÄ: llekin rauhaisaa ja onnellista juhla-aikaa. Itse ei hän syystä tai toisesta kyennyt juhlasta edellä mainittujen lailla nauttimaan, mutta se älköön olko pois kenenkään muun juhlatunnelmasta. Päinvastoin!