Naisväen ajatuksenjuoksua saatiin lukea seuraavaksi, kun IVK ryhtyi tuumailemaan asiaa. Musiikki- ja elokuvapuolelle kallistui hänkin arvailuissaan, mutta mitään varmaa tietoa ei hänelläkään ollut tarjota. KHÄ oli kuitenkin tyytyväinen saadessaan kommentin herättämien ajatusten myötä vaipua muistelemaan, miten joskus hamassa nuoruudessaan oli elokuvateatterin hämärissä nurkissa uninen sulhanen vierellään vaipunut auvoisiin unelmiin hänkin.

VRK oli pähkäillyt lisää ja oli nyt jokseenkin varma, että tietyn rajalinjan kaksiosainen nimi oli antanut toisen nimensä kysytylle asialle. KHÄ kiitteli tästäkin tiedosta ja kehui VRK: n osaamisen ja muistamisen taas maasta taivaaseen, mutta ei vieläkään antanut armon käydä oikeudesta.

Se ei VRK: n tahtia hiljentänyt. Hän kiitteli kehuista vuolaasti, jopa niin vuolaasti, että oli tainnut muutama ylimäääääräinen kirjain tulla sanoihin lisää, mikä vaikeutti kommentin ymmärtämistä. Kärpänen ei myöskään tajunnut hölkäsen pöläystä siitä tietoiskusta, jota VRK samassa kommentissa tarjoili ja ilman ulkoisia apuja tietenkin, kuinkas muutenkaan. Syy ymmärtämättömyyteen on tietenkin Kärpäsen vähäisessä älyssä eikä missään muussa (Kärpäsen huom!).

Kaikkihan olivat aina tienneet, että pikkuyhteisön maine ja kunnia olivat levinneet hyvin laajalle, varmasti kaikkiin maaosiin, ellei Antarktista oteta lukuun, ja kukapa tietää, vaikka jo sinnekin asti. Joskus alkuaikoina siitä olivat useatkin postaajat maininneet, ja ellei joku sitä muuten uskonut, sopi vilkaista lippulaskuria. Se kertoi lahjomattomasti totuuden kävijöiden olinpaikoista.

Nyt siitä saatiin oikein ”eläväkin” todiste. Seuraava kommentti oli nimittäin kirjoitettu ihan ulkomaaksi. Kärpänen ei tuosta kielestä ymmärrä enempää kuin sika pohjatuulesta, joten se sivuuttaa sen vähin äänin. Mutta eipä ollut ymmärtänyt ilmeisesti myöskään KHÄ. Kuitenkin hän kiitteli selvällä suomen kielellä kommentoijaa, koska piti kuitenkin parempana käyttää sitä kieltä, jonka varmasti osasi.

Mutta apu oli taas yllättävän lähellä. Joskus yhteisön alkuaikoina siinä kovasti ja kovaäänisestikin (Kärpäsen huom!) toiminut EJ (entinen jäsen) taisi tätä kieltä ja riensi oitis kääntämään kommentin sisällön kaikille ymmärtämättömille. Samassa yhteydessä hän kiitti KHÄ: ä tämän aiemmin syksyllä vai olisiko ollut jo peräti kesällä antamasta kirjavinkistä, jonka EJ oli hyödyntänyt tulevan suuren lahjojenvaihtojuhlan yhteydessä.

KHÄ: n vastauksesta EJ: lle kävi ilmi, ettei hän sittenkään aivan ummikko ko. kielen suhteen ollut. Mutta parempi pelata varman päälle, kun ei kääntäjiinkään oikein ole luottamista. Kirjavinkkisivu oli postaajankin yllätykseksi kelvannut myös jollekulle muulle, ja kas vain, ihan ulkomaille asti. Hmmm… todella kansainvälisillä vesillä siis liikuttiin (Kärpäsen huom!).

Mutta sitten tärppäsi. Myös AMP kiitteli ”ulkomaan elävää” ja vaikutti aivan siltä, kuin hän olisi saanut vihjeen oikeaan vastaukseen siitä. Sisällöstä sitä oli kyllä jokseenkin mahdotonta saada, mutta kieli johdatteli nokkelan ja paljon yleistietoa omaavan (googlesta vai omasta päästä? Kärpäsen huom!) AMP: n oikeille jäljille, ja hän lennätti oikean tiedon bittiavaruuteen.

Vaatimattomana persoonana AMP ei ollut KHÄ: n innostuksesta ja kehuista moksiskaan, vaan kertoi osaavansa ainoastaan kaksi sanaa kyseistä kieltä. Niitä oli tullut kertailtua ja käytettyä viimekesäisellä lomareissulla hyvällä menestyksellä. Mutta vaikka oli vastannut oikein, ei AMP itse oikein tiennyt, mihin ihmeeseen oikea vastaus oli tullut annettua.

Vastaus oli tainnut osua oikeaan enempi heittona ja arvauksena kuin tietona, mutta väliäkös tuon. Tässäpä taas nähtiin, että nokkela ja asioita yhdistelemään kykenevä ajattelutapa saattaa tuottaa oikeita vastauksia paljon useammin kuin ns. muistitieto, edes se googlettamaton (Kärpäsen huom!).

KHÄ antoi sitten tarkempaa selvitystä asiasta, niin että jokaiselle varmasti tuli selväksi, mitä oikein oli tarkoitettu. Silloin lehahti paikalle tuo VRK: n paljon parjaama ”pohjoisen utelias lintu”. ”Lintu” riemuitsi siitä, että muutkin olivat löytäneet tuon maan mainion apuvälineen, jonka avulla asia kuin asia selvisi hetkessä.

Lisäksi ”lintu” taas kertoili, miten oli opiskellut tuota kaunista kieltä, kuten erästä toistakin, mutta käytön puutteessa oli lähes kaikki opittu vaipunut unohduksen yöhön. Niinpä niin, mitäpä ei tämä ”lintu” olisi tehnyt ja osannut aina ainakin vähän paremmin kuin toiset (Kärpäsen huom!). Kommentit päättyivät ”linnun” salaperäiseen vihjaukseen viimeaikaisista kieliopinnoistaan. Kaikki joskus opittu kun säilyy aivojen sokkeloissa ja tarvittaessa sieltä palaa.