Mutta mielipiteen ilmaisu jatkui. Aiemmin kommenttinsa pariinkiin otteeseen poistanut kommentoija päätti sitten kuitenkin sanoa mielipiteensä. Tähän mennessä oli suurin tunnekuohu jo laantunut, ja silmä ja mieli alkoivat pikkuhiljaa tottua sivuston uuteen ulkonäköön. Rivien välistä saattoi lukea, että poistetut kommentit olivat sisältäneet kommentoijan rehellisen ensireaktin siitä, että ulkonäkö ei miellyttänyt.

Liekö ryhmäpaine vai mikä sitten saanut käsityksen vähitellen muuttumaan, sillä harvapa tässä yhteisössä halusi olla eri mieltä valtavirran kanssa, vaikka mieli olisi tehnytkin. Parasta oli vain niellä ajatukset ja sanat, jotka kovasti poikkesivat yleisestä mielipiteestä. Sillä tavalla säilyi ainakin näennäinen sopu ja yhteisymmärrys, jota yhteisössä niin kovin vaalittiin (Kärpäsen huom!).

PA oli nopeana surffailijana joka tapauksessa ehtinyt lukea sittemmin poistetut kommentit. Silloin ei ollut ollut aikaa niihin mitään vastailla, mutta täyden ymmärryksen kommentoija tuntemuksilleen ja ajatuksilleen nyt myös PA: lta sai. PA toivoi myös, että kommentoija ajan myötä alkaisi nähdä asiassa jotain hyvääkin, sillä tyylikäshän sivu nyt ainakin PA: n mielestä oli, eikös vain?

Oli sivuston uusi ulkoasu aiheuttanut myös pelästymistä joissakin lukijoissa. PA: n varoituksen sana oli siis ollut aivan paikallaan. Onneksi kuitenkin kaikki oli niin kuin ennenkin. Varmaan uuteen ulkonäköön pian tottuisi. Se toi vaihtelua ja oli ”siisti ja looginen”. Kommentoijan kolmanteen adjektiiviin jo PA: kin kompastui. Vai koulumainen, mielenkiintoista!

Koska sivuston uudesta ulkoasusta nyt oli saatu jo kiittäviä arvioita sekä hieman kriittisempiä näkemyksiä, päätti PA vielä selventää kaikille yhteisesti, miksi muutoksiin ja uudistuksiin oli päädytty. PA: n mielestä tällainen yhteisblogi, jonka jäsenet omine mieltymyksineen olivat varsin kirjavaa joukkoa niin ikänsä, ammattinsa, elämäntilanteensa yms. puolesta, ja joka vielä sisälsi paljon muuta informaatiota, ei voinut ulkonäöltään enää olla kovin riemunkirjava.

Piti ottaa huomioon myös kirjoittajien ja lukijoiden erilaiset tarpeet. Jollain saattoi olla huono näkö. Hän siis tarvitsi riittävän suuren fontin. Liian monenkirjava väritys taas aiheutti levottomuutta. Yksittäiset asiat eivät myöskään saisi kiinnittää liikaa lukijan huomiota. Sanalla sanoen sivun piti siis olla selkeä, helposti luettavissa, tasapainoinen, rauhallinen, väritykseltään mieluummin neutraali ja vaikka vähän tylsä (Kärpäsen huom!) kuin kaikenkirjava esitys, josta hakemallakin oli vaikea löytää mitään.

Sivuston aiempi ulkonäkö oli PA: n mielestä ollut vallan persoonaton, ja siihenkin oli totuttu, kun ei paremmasta mitään tiedetty. Ehkäpä myös tämä uusi värimaailma aikanaan alkaisi tuntua kirjoittajista tutulta. Mutta vielä mahtui kommenttilootaan mielipiteitä. Tervetulleita olivat kaikki, joten ei muuta kuin kommentoimaan!

Seuraavaksi kommentoi RR pitkästä aikaa. Hän oli varauksettoman tyytyväinen tehtyihin muutoksiin. Sivuston käyttö onnistui nyt paljon paremmin kuin aiemmin. PA paistatteli tietenkin kiitoksissa ja kertoi, että juuri RR: aa ajatellen oli hän pyrkinyt selkeään phjaratkaisuun. Mukavalta tuntui, jos oli siinä onnistunut.

Lettuilijakin ennätti pannunsa, vai olisiko tällä kertaa ollut mikrofoni, varresta kertomaan mielipiteensä. Ensin oli juolahtanut mieleen laulu, kuinka muuten, joka sitten piti linkittää muille. Kärpänen ei jaksa linkkiä avata, joten jokainen kuunnelkoon sen itsekseen, jos haluaa lettuilijan ajatuksen juoksussa pysyä paremmin kärryillä.

Pelko ja säikähdys olivat lettuilijankin mielen ensin vallanneet. Myöhemmin kyllä ilmeni, ettei säikähdys ollut aiheutunut sivuston muuttuneesta ulköasusta, vaan kokonaan jostakin muusta syystä. Tietokone maailmassa muutoksia tuli tämän tästä, niin että heikompia jo tuppasi huimaamaan. Tämä uudistus oli aivan hyvä. Jonkun aikaa kun katseli, niin alkoi jo miellyttää, ja villapaita lämmitti, totta kai (Kärpäsen huom!)!

Mutta ei toki niin hyvää, ettei jotain huonoakin. Kummallinen teksti oli yllättäen ilmestynyt reunan kommenttiruutuun. Se tuli ja meni omia aikojaan. Mistä mahtoi olla kysymys? Saman ongelman oli havainnut myös VL, mutta hänen koneellaan oli tapahtuntut ”ihmeparaneminen” sillä välin kun hän oli käynyt muualla.

PA ei osannut vastata, mistä moinen virheestä kertova teksti johtui. Vika oli ilmeisesti koko järjestelmässä, sillä noihin kohtiin ei ollut tehty mitään muutoksia. Ellei vika korjaantuisi itsekseen, täytyi kohtaa sitten varmaan hiukkasen rukata.

Vielä pari kaksilahkeista kertoi tuntemuksensa uudesta sivusta. Heistä toinen oli VRK. Hänkin piti valituista värisävyistä, toivathan ne muistoja mieleen. Värit olivat kuin suoraan VRK: n kesäisen työasun väriskaalasta vuodelta kuokka ja kirves. Mielenkiintoista!

Viimeisen kommentin olikirjoittanut jäsen, joka edes joskus uskalsi poiketa yleisestä mielipiteestä ja ”hyvä veli/hyvä sisko” – mentaliteetista. Hän sanoi suoraan, että oli ikänsä inhonnut perinnevillapaidan värejä, eivätkä ne missään yhteydessä hänen suosikeikseen nousseet. Muuten kyllä sivuston uudistus oli onnistunut, kunhan väreille tehtäisiin jotakin. Alakuloinen yhdistelmä se oli, ei siitä mihinkään päässyt.

Kukaan ei enää ottanut asiaan mitään kantaa ei puolesta eikä vastaan, ja niin jäivät värit sivulle. Niiden katveessa sitten kirjoiteltiin ja kommentoitiin lähes puoli vuotta, kunnes kevättuulet siivosivat ne pois antaen tilaa uusille väreille.