Edellisenä iltana oli autoliikkeestä soitettu, että Soilen pitkään myynnissä olleelle autolle oli viimeinkin löytynyt ostaja. Nyt pitäisi Soilen vielä käydä hakemassa autossa olleet itselleen kuuluvat tavarat pois ennen sen luovutusta uudelle omistajalle. Iltapäivällä ajatteli Soile sitten sen tekevänsä. Vieläkään ei Soilelle ollut kirkastunut Mikon käyttämä taktiikka. Hän kuvitteli edelleen sinisilmäisesti, että kyseessä oli pelkkä sattuma, kun auton myynti ja avioerosta päättäminen osuivat samalle vuorokaudelle. Myöhemmän tietämyksen valossa kyseessä oli selvästi Mikon harkittu teko.
 
Jos Soile olisi ottanut asian silloin tai milloin hyvänsä puheeksi, ei Mikko tietenkään mitään olisi myöntänyt. Mutta Soile tunsi Mikon ja tämän menettelytavat. Olihan hän vuosikymmeniä joutunut niiden kanssa elämään. Mikko olisi ehdottomasti kiistänyt kaiken ja valehdellut Soilelle päin naamaa. Näin oli Mikko kertonut tehneensä joskus aiemmin kiperissä tilanteissa entisissä suhteissaan. Mihin hän siitä olisi muuttunut? Katkeruus Soilea ja koko naissukupuolta kohtaa entisestään lisäsivät Mikon kieroja menettelytapoja.
 
Soilen käsityksen mukaan Mikko ajatteli, että myymällä Soilen auton hän samalla vangitsisi tämän jäämään paikoilleen kuristavaan avioliittoon. Sillä vaikka Mikko koko avioliiton ajan oli eroa sopivin väliajoin ehdotellut, hän kuitenkin pelkäsi Soilen lähtevän ja jättävän hänet. Mikko oli niin tottunut kohtelemaan elämänkumppaneitaan huonosti, ettei hän nähnyt käytöksessään mitään sellaista, joka olisi ollut omiaan ajamaan suhdetta tuhoon. Syy oli aina toisessa osapuolessa, ei koskaan Mikossa tai hänen menettelytavoissaan.
 
Ei Mikko kyennyt ajattelemaan, että kohtelemalla Soilea hyvin hän olisi saanut tämän pysymään luonaan. Mikko oli itse ajanut kaikki suhteensa karille etsimällä vikoja muista. Herättämällä toisessa pelkoa ja riippuvuutta ja käyttämällä valtaa kyseenalaisin keinoin kuvitteli Mikko suhteissaan onnistuvansa. Soileen oli tämä taktiikka purrut pitkään, yli kaksikymmentä vuotta siitä syystä, että Soilella tähän asti oli ollut vilpitön halu ja tahto pitää avioliitto koossa vaikeuksista huolimatta.
 
Oli Soilenkin käytöksessä paljon sellaista, mikä ei ollut tervettä. Se on helppo nähdä jälkeenpäin. Mutta nyt oli Soilen mitta alkanut pikkuhiljaa täyttyä. Hän oli alkanut nähdä ja ennen kaikkea tunnustaa, että Mikko kohteli häntä huonosti eikä antanut hänelle mitään arvoa ponnistelipa hän sen eteen miten paljon tahansa. Oikeastaan mitä enemmän Soile ponnisteli hyväksyntää saadakseen, sitä vähemmän hän sitä sai. Oli tullut aika Soilen lakata haluamasta Mikon hyväksyntää ja alkaa itse arvostaa itseään naisena ja ihmisenä.